Viialan kirjaston Viiala-salissa vietettiin keskiviikkona Viiala-seuran järjestämää muisteluiltaa, jossa aiheena olivat Viialan ensimmäinen kunnankätilö Rauha Leino ja ensimmäinen kunnanlääkäri Rauni Punto. Paikalla olivat myös Rauni Punton lapset yhtä lukuun ottamatta, ja paikalla olevien muistotkin keskittyivät pääasiassa kunnanlääkäriin. Punton lapset kertoivat varsin omakohtaisesta kokemuksestaan Rauha Leinon kanssa, joskaan varsinaisesta muistosta ei ole kyse.
– Leinon neiti on päästänyt meistä melkein kaikki maailmaan, lapset muistelivat.
Yksi neiti Leinoon liittyvistä muistikuvista oli se, että kätilön työnkuva oli melkoisen laaja.
– Hän teki potilaiden luona paljon kotitöitä kätilöinnin lomassa, ei sentään lypsyllä tainnut käydä, Viiala-salissa muun muassa muisteltiin.
Suorasanainen lääkäri rintamalta
Rauni Punto (ent. Pomoell) oli syntynyt vuonna 1910 Hauholla, varttunut Hämeenlinnassa ja opiskellut lääkäriksi Helsingissä. Äidin puolelta Punton sukujuuret olivat Kylmäkoskella, jossa Alma-äidin (o.s. Aalto) isä piti kauppaa. Sota-aikana Rauni Punto oli lääkärinä rintamalla. Viiala-salissa muisteltiin, että Rauni Punto sai Viialan kunnanlääkärin viran, kun kunnanvaltuustossa oli hänen vanhoja sotakavereitaan, jotka tunsivat miehen jo valmiiksi.
Useista muistelijoiden kertomuksista kävi ilmi, että Rauni Puntolla oli tapana kiroilla. Paljon ja kekseliäästi. Tosin tämä ominaisuus näytti keskittyvän viranhoitoon, lapset eivät muistaneet isän kotona ainakaan lasten kuullen kironneen.
– Hän oli persoonallinen, käytän sanaa manaileva, hänellä oli vahvoja sanoja, tilaisuuden alustanut Heikki Tuokko muotoili.
Useampi muistelija kertoi Punton jaelleen pirtureseptejä erilaisiin tarpeisiin. Varsinkin joulun alla pirtureseptin saattoi saada.
Kylkiluut paikoilleen tukehduttamalla
Ehkä eniten tarinoita kertoi Jaakko Vesanen. Hänelle tarinoita oli kertynyt isän kokemusten kautta. Ensimmäisen kerran Jaakon isä ja Rauni Punto kohtasivat muistikuvan mukaan Hämeen lääninsairaalassa vuonna 1936.
– Isällä oli suolisolmu ja hän joutui vatsaleikkaukseen. Punto ja toinen paikalla ollut lääkäri eivät arvanneet leikata, vaan jäätiin odottamaan ylilääkäriä Turusta. Hän leikkasi isältä puolitoista metriä suolta, Vesanen kertoi.
Punto tunnisti Vesasen isän tästä leikkaushaavasta vuonna 1945, kun isä taas joutui Punton potilaaksi puunrungon lyötyä kolme kylkiluuta irti selkärangasta, Jaakko Vesanen muisteli.
– Lykkäsin isän vastaanotolle potkukelkalla. Ota ny perkele sitä pomppaa pois, että näen, ja nosta sitä paitaa, sanoi Punto minulle. Arvasinhan minä, sinä olet vuonna 36 ollut lääninsairaalassa, sanoi Punto isälle, Vesanen nauratti kuulijoitaan.
Vesasen muistikuvien mukaan Punton hoito irronneisiin kylkiluihin oli vauhdikas.
– Lääkäri piti pyyhettä suun edessä ja otti niskasta kiinni. Kun isä sitten alkoi haukkoa henkeä ja veti keuhkot täyteen ilmaa, keuhko painoi kylkiluut paikoilleen. Lopuksi Punto kirjoitti isälle kolmeksi kuukaudeksi leipä-, maito- ja voikortin Kansanhuoltoa varten, Vesanen kertoi.
Lassi Järvinen muisteli Punton auttaneen, kun Järvisen pikkuveli Veikko löi kirveellä käteensä puita pilkkoessaan.
– Odotushuone oli täynnä vanhempia naisia. Kun Punto huomasi, että joukossa olimme me, hän kysyi Veikolta, mitä oli tapahtunut. Veikko kertoi ja seuraavaksi Punto sanoi, että tulepas tänne ja te muut, te saatte lähteä kotio, Lassi Järvinen kertoi.
Muutamalla muistelijalla lääkäriin liittyvät muistot toivat tunteet vahvasti pintaan. Tilaisuuden lopuksi moni muistelija kävi jakamassa omat muistikuvansa yksityisemmin Punton lapsille.
Punton kuolema vei perheen Kauniaisiin
Monista muistikuvista selvisi, että Rauni Punto teki hyvin pitkää työpäivää ja oli viialalaisten saatavilla päivin ja öin. Punton vanhin tytär Mervi Punto muisteli, ettei isää normaalisti juurikaan näkynyt.
– Mutta sitten kun tuli kesä, hän otti kolme kuukautta vapaata. Hänelle hankittiin sijainen ja sitten isä oli lasten kanssa. Joskus potilaat saivat odottaa, kun isä saattoi kuunnella musiikkia kesken päivän. Ehkä se auttoi jaksamaan, Mervi Punto arveli.
Rauni Punto kuoli sydänkohtaukseen vain 59-vuotiaana. Punton kuoleman jälkeen leski ja lapset päätyivät asumaan Kauniaisiin. Punto oli hankkinut sieltä asunnon ajatuksella, että lapset voisivat asua siellä opiskellessaan.
– Kun isä kuoli, meillä ei ollut asuntoa, kotimme oli isän virka-asunto ja sieltä oli lähdettävä. Niin päädyttiin Kauniaisten asuntoon, ei tarvinnut miettiä koska vaihtoehtoa ei ollut. Onneksi vuokralainen suostui muuttamaan pois ja Kauniaisissa sitten leipään tartuttiin, lapset kertoivat.
