Vietämme juuri pääsiäistä, ja kevät tekee tuloaan. Pääsiäinen tarjoaa meille tilaisuuden pysähtyä arjen keskellä, rauhoittua ja miettiä, mitä oikeastaan elämältämme oikein haluamme. On sitten eri asia, miten kukin meistä tuon ajan käyttää. Tai ehkä ei voi käyttää. On nimittäin paljon ammatteja, joissa ollaan töissä arjet ja pyhät. Sairaalat, pelastuslaitokset, poliisit ja ruokakaupat, ainakin nämä ovat aina auki, jotta meillä olisi turvallinen ja hyvä olla.
Hyvissä ajoin ennen pääsiäistä mainokset lehdissä ynnä muut sellaiset mediassa houkuttelevat meitä ostamaan kaikenlaista, mitä ilman pääsiäinen ei taida tulla ollenkaan. Mainoksia ei pääse karkuun, ne ympäröivät arkemme. Niitä työntyy postilaatikoista ja televisioista, niitä näkyy ostosreissujemme varrella teiden varsilla. Jopa aamupostin mukana tulee mainoksia. Tuntuu siltä, että hukumme mainosten aiheuttamaan tulvaan. Mainokset muistuttavat meitä istuttamaan rairuohot ajoissa, varautumaan palmusunnuntain virpojiin, ostamaan mämmiä, lampaanpaistia ja suklaamunia yms.
Mutta mitäs, jos täksi pääsiäiseksi ei kylvetä ajoissa rairuohoa itämään, jätettäisiin suklaamunat ja mämmit kaupan hyllylle eikä alistuttaisi mainoksien uhriksi. Pysähdyttäisiin hetkeksi arjen keskelle, mietittäisiin elämän tarkoitusta ja vaikkapa katseltaisiin luonnon heräämistä, lintujen laulua ja kevään tuloa. Päivä päivältä kevätaurinko lämmittää yhä enemmän ja ruohikko alkaa pilkottaa sulavan lumen alta, päivät pitenevät ja valon määrä lisääntyy lisääntymistään. Ja, jos vaikka kävisimme kirkossa, vaikkapa jumalanpalveluksessa, mitä emme ole kenties tehneet pitkään aikaan.
Kirkon tarjoama tapa viettää pääsiäistä on yhä useammalle meistä kaukainen ja vieras. Pääsiäisen sanoma ei jostain syystä tavoita meitä kaikki. Se ei avaudu yhtä helposti kuin joulu, jolloin kansa täyttää kirkot. Pieni, vastasyntynyt lapsi vetoaa aivan eri tavalla kuin aikuinen Jeesus Kristus, jonka kohtalona oli kuolla ristillä. Ajatus siitä, että ”joku” naulitaan ristille, kuulostaa nykypäivänä absurdilta ja liian julmalta ollakseen totta. Vieläkin uskomattomammalta kuulostaa se ajatus, ristinkuoleman jälkeen ”joku”, edes Jeesus Kristus, voi herätä eloon ja voittaa kuoleman.
Paljon helpompaa kuin pohtia näitä asioita on lähteä Ideaparkiin ostoksille ja Heseen syömään. Jos pääsiäisen aika kuluukin ostoksilla tai muita asioita puuhaillessa, ei vieläkään ole liian myöhäistä pysähtyä ja rauhoittua hetkeksi.
Niin – mikä tekee onnelliseksi, mitä oikeastaan haluamme elämältä? Mitä ilman voimme elää?
Alamme hyvin helposti elämään sitten kun -elämää. Sitten kun saamme opiskelupaikan, kun valmistumme, saamme vakituisen työpaikan tai perustamme perheen tai sitten kun on sitä tai tätä – yleensä rahaa – tarpeeksi, voimme lähteä vaikkapa kauan haaveissa olleelle ulkomaanmatkalle, ostaa uuden auton, moottoripyörän tai peräti omistusasunnon. Sitten olemme onnellisia tai ainakin luulemme niin.
Loppujen lopuksi ihminen tulee toimeen aika vähällä ja on vähään tyytyväinen, kun muutama perusasia on kunnossa. Terveyttä riittää, on turvallinen koti ja elinympäristö, on rakkaita läheisiä ja ystäviä ja kohtuullinen toimeentulo. Ja kun vielä edes joskus muistaa kertoa läheisilleen ja ystävilleen, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat, niin asiat ovat kohtuullisen hyvin. Kaikki muu hyvä on elämässä ekstraa.
Harri Poutanen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan suntio.
