Sähköavusteisesta polkupyörästä on nopeasti tullut suomalaisten suosikki niin työmatkojen taittamiseen kuin vapaa-ajan liikuntaan. Sähköpyöriä ostetaan ja yhä enemmän myös vuokrataan, koska se on edullista niin työntekijän kuin -antajankin kukkaron kannalta.
– Myymistämme pyöristä noin puolet on jo sähköavusteisia. Niitä menee entistä enemmän, mutta niiden osuutta kasvattaa myös perinteisten pyörien myynnin lasku varsinkin talvikuukausina, Pasi Pelttari Suomen Urheilupyörästä luonnehtii.
Menekkiä ovat lisännyt monen kipurajalle kohonneet polttoaineiden hinnat. Kun varsinkin täyssähköautot ovat edelleen kalliita, kaksipyöräiseen siirtyminen houkuttelee.
– Jotkut asiakkaamme ovat myyneet perheen toisen henkilöauton ja hankkineet sähköpyörän, Pelttari sanoo.
Hän vahvistaa, että vuokrattavat eli leasing-sähköpyörät ovat muodostaneet uuden markkinan sen jälkeen, kun nykyinen verotuskäytäntö astui voimaan vuoden 2021 alussa.
Nykyisen verolainsäädännön mukaan työnantaja voi tarjota työntekijälleen verovapaata pyöräetua enintään 1200 euroa vuodessa eli satasen kuukaudessa. Tämä koskee niin ostettavia kuin vuokrattavia pyöriä.
Yleisin käytäntö on, että työnantaja vähentää pyöräedun suoraan bruttopalkasta, jolloin käteen jää 100 euroa vähemmän. Tämä kuitenkin vaikuttaa tuloverotukseen prosenttia pienentävästi. Etu voidaan myös maksaa palkan lisäksi.
– Onhan paljon helpompaa maksaa pyörää palkasta vähennettävällä satasella kuukaudessa kuin ostaa 3000–4000 euron pyörä kertamaksulla. Lisäksi leasing-pyöriin tulee aina mukaan vakuutus, Pelttari perustelee liisauksen suosiota.
Jotkut sähköpyöriä myyvät liikkeet tarjoavat myös kumppanisopimuksia, jolloin työtekijä voi tilata pyörän suoraan myyjältä ilman erillisiä leasing-sopimuksia. Tällöinkin pakettiin tulevat vakuutukset ja huollot.
Nastarenkaat tärkeät talviajossa
Pyörän elinkaareksi verottaja on määritellyt 5 vuotta eli 60 kuukautta, jolloin esimerkiksi 3000 euroa maksavan pyörän laskennalliseksi verotusarvoksi tulee 50 euroa kuukaudessa.
Jos työnantaja tarjoaa myös pyörän huollot ja korjaukset, niiden verotusarvo on 20 euroa kuukausi, joka nostaa pyöräedun arvon tässä tapauksessa 70 euroon kuukaudessa.
Työnantaja voi hankkia pyörän omiin nimiinsä, jolloin sen täysi käyttöoikeus säilyy työntekijällä. Se ei rajoitu työajoihin, vaan työntekijä saa ajaa pyörällä vapaa-aikanaankin niin paljon kuin sielu sietää.
Pyörän laskennallinen kuukausimaksu ei saa nousta yli satasen kuukaudessa, vaikka sen mukana tulisi vakuutus, huollot ja lisävarusteita. Pyöräedun piiriin hyväksytään varusteista kypärä, nastarenkaat sekä runkolukon, valojen, lokasuojien ja tavaratelineiden kaltaiset, pyörään kiinnitettävät tarvikkeet.
– Nastarenkaat kannattaa ehdottomasti hankkia, jos ajaa ympäri vuoden. Toivottavasti pyöräteiden auraamiseen ja muuhun kunnossapitoon panostettaisiin nykyistä enemmän, Pelttari sanoo.
Jos työnantaja myy omistamansa pyörän työntekijälleen poistojen jälkeen, kauppa on tehtävä käypään hintaan, jottei verottaja tulkitse kaupasta muodostuvan veronalaista palkkaa. Sen sijaan leasing-sopimuksen jälkeen pyörän saa lunastaa itselleen vapaasti. Työsuhdepyörä ei sisällä vähennettävää arvonlisäveroa, mutta kulut voidaan vähentää yhteisöverotuksessa.
”Kunnat tulevat vielä jälkijunassa”
Kunnat ovat jo heränneet hankkimaan työntekijöilleen sähköpyöriä, mutta Pasi Pelttarin mukaan ne tulevat edelleen jälkijunassa.
Tampereella työnantajan sähköpyöriä käyttävät työssään muun muassa kaupungin palkkalistoilla olevat lähihoitajat, jotka tekevät kotikäyntejä. Heille, joilla ei ole ajokorttia, sähköpyörä on erinomainen vaihtoehto.
– Joinakin päivinä kotikäyntikierroksilla saattaa kertyä kilometrejä jopa lähemmäs kymmenen. Kun kohteiden välin pääsee kulkemaan pyörällä, asiakkaille jää enemmän aikaa, Itä-Tampereella työskentelevä lähihoitaja Essi Heinola kertoo.
– Pyörä helpottaa paljon siksikin, että työreppuni painaa 6–7 kiloa. Yksi ajokortillinen työkaverinikin haluaa välttämättä ajaa pyörällä, koska se on niin paljon autoa kätevämpi, hän jatkaa.
Uusille asuinalueille tehdään nykyään hyvin vähän autojen pysäköintitilaa vieraita varten. Pyörällä pääsee useimmiten lähes talon ovelle, eikä sen pysäköinti maksa mitään.
”Tehon ylärajaa voisi nostaa”
Sähköavusteisista pyöristä myydään eniten hybridimalleja, jotka soveltuvat niin kaupunki- kuin maantiekäyttöön. Hybrideillä taittuvat niin hyöty- kuin kuntoiluajotkin, mutta maastoajoon on tarjolla omat mallinsa, joissa ajoasento on istuvampia ja jousitus tehokkaampi.
– Leveärenkaisten eli fat-pyörien suosio on ollut hiipumaan päin, ovathan ne hybridejä raskaampia ajettavia varsinkin asvaltilla, Pasi Pelttari kertoo.
Yksi sähköpyörän parhaista ominaisuuksista verrattuna perinteisiin on se, että sähköavustuksen määrää säätämällä voidaan ryhmänä ajajien kuntoeroja tasoittaa. Porukkalenkit onnistuvat paremmin vaativassakin maastossa.
Nykylain mukaan sähkö saa avustaa polkupyörän vauhtia enintään 25 kilometriin tunnissa, mutta lihasvoimalla saa tietysti ajaa kovempaakin.
– Ylärajan voisi nostaa 30 kilometriin tunnissa, koska erolla ei olisi liikenneturvallisuuden kannalta juuri merkitystä, Pelttari arvioi.
– Moni suosii sähköpyörää siksi, että sillä voi ajaa töihin hikoilematta. Kotimatkalle voi vaihtaa lenkkivaatteet ja ottaa tarkoituksella hien pintaan.
Akku kannattaa säilyttää lämpimässä
Olennainen kysymys niin sähköautoista kuin -polkupyöristäkin on, kuinka pitkälle yhdellä akun latauksella pääsee. Siihen voida antaa yksiselitteistä vastausta, mutta keskimäärin lukema lienee jonkin verran yli 150 kilometriä.
– Määrä vaihtelee paljon sään sekä ajajan painon ja ajotavan mukaan. Pakkasella akku hupenee nopeasti, varsinkin jos siihen kohdistuu myös viimaa, Pelttari vastaa.
Akunvalmistajista Shimano antaa nyrkkisäännöksi, että tuhannen latauksen jälkeen akun kapasiteetista pitäisi olla jäljellä 60 prosenttia edellyttäen, että sitä lataa oikein eikä sitä kolhi esimerkiksi pudottamalla.
– Akku kannattaa ottaa kylmällä sisälle lämpimään, jollei koko pyörää saa sinne. Akun voi talvella ajaa huoletta tyhjäksi, mutta pakkasessa se ei suostu latautumaan, eli sen pitää ensin lämmetä sisällä.
– Tärkeää on, ettei akkua varastoi tyhjänä, koko talveksi odottamaan kevättä, Pelttari vinkkaa.
Sähköpyörien hintahaitari on melkoinen. ”Markettipyöriä” voi saada alle tonninkin, ja toisessa päässä mennään yli 5000 euron. Halvimmat pyörät toimitetaan yleensä osina, joiden kokoamisessa on omat niksinsä.
– Jos ei varmasti osaa kasata pyörää, pitää kääntyä ammattilaisen puoleen, Pelttari suosittelee.