Tänään on jälleen uusi päivä. Tätä päivää ei ole aiemmin ollut eikä tule myöskään toistamiseen. Tämä päivä on ainutlaatuinen, ennen näkemätön ja ennen kokematon. Tuomme kyllä uuteen päivään omat tottumuksemme, olemuksemme ja omat erityispiirteemme, jotka tekevät päivästä paljolti entisen kaltaisen. Jokaisella on oma tarina. Oma tarinamme on lähtökohta, josta katselemme toisiamme, ympäristöä ja maailmankaikkeutta. Omasta elämäntarinastamme käsin voimme myös ymmärtää toisen ihmisen tarinaa.
Paaston aikana, jonka keskellä nyt kirkkovuodessa olemme, meitä kehotetaan tutkimaan itseämme, jumalasuhdettamme, hengellistä elämäämme ja koko elämäämme: Mitä Jeesus, Hänen elämänsä ja ylösnousemuksensa minulle merkitsevät? Mihin uskon tänään? Onko uskolla sijaa elämässäni?
Tulemme ravituiksi ja pysymme elävinä kristittyinä, kun luemme Raamattua, olemme kristittyjen yhteydessä, tulemme sanan kuuloon, käymme ehtoollisella ja rukoilemme. Usko ei kuitenkaan ole suoritus eikä ihmisen teko. Usko on tarttumista sanan lupauksiin. Jumalan hyvyys vetää meitä puoleensa. Vaikka sydämessä ei olisikaan tilausta evankeliumin ilosanomalle, Pyhä Henki voi vaikuttaa niin, että sille tulee tilaa. Voimme myös rukoilla, että niin tapahtuisi omalla kohdallamme ja toisten kohdalla.
Usko on myönteinen vastaus Jumalan kutsuun. Usko on kyllä-sanan sanomista, vaikka vähän epäillen ja empienkin – ”no joo” riittää. Usko Kristukseen on Jumalan vaikuttama asia, Pyhän Hengen työ ihmissydämessä. Usko on ennen kaikkea uskallusta uskoa ja luottaa Jumalan lupauksiin. Kun vastaanotamme Kristuksen, meistä tulee Jumalan lapsia ja saamme siitä syvän varmuuden. Kun uskomme, kelpaamme Jumalalle ja olemme matkalla hänen luokseen. Usko on lepoa Jumalan käsivarsilla. Olemme ja elämme armon varassa.
Tämä päivä on armon päivä. Armo on elämässämme asia, joka tulee osaksemme ilman ansiota. Armosta käytetään monenlaista nimitystä. Se on rikas käsite. Armo on ansaitsematon. Sitä emme voi ostaa. Sitä emme voi hyvillä töillä ansaita.
Armo on ennättävä armo. Se ennättää jokaisen luo. Ei vain yhden ihmisen luo, vaan jokaisen luo. Se ennättää sinun ja minun luokseni jokaisena päivän hetkenä. Ei vain yhden tunnin ajaksi, vaan vuorokauden jokaisen tunnin aikana.
Jumalan armo on anteeksiantava armo. Se ei kompastu pahoihin tekoihimme, virheisiin, laiminlyönteihimme, vaan kohtaa sinut ja minut uudelleen joka päiväksi ja joka hetkeksi. Armo ei muistele pahoja tekoja. Se antaa anteeksi, niin kuin rakkaus. Kumpikaan ei ole meistä kotoisin, vaan tulevat Isän Jumalan luota.
Tänä ennen näkemättömänä, ennen kokomattomana uutena päivänä, saamme turvata ansaitsemattomaan, ennättävään, anteeksiantavaan armoon, jonka hyvä Jumalamme on valmistanut meille lahjaksi poikansa täydellisen sovituksen kautta.
Rakas Taivaan Isä, kiitos, että saamme elää tämän päivän Sinun armossasi. Ohjaa tänä päivänä meitä Sinun mielesi mukaan, niin ajatuksiamme kuin tekojemme. Varjele meitä sinun lapsinasi. Aamen.
Jaana Alasentie
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan seurakuntapastori.
