Eduskuntavaalit lähestyvät. Akaasta 12 henkilö on ilmoittanut halukkuudestaan edustaa kansaa tulevalla vaalikaudella Arkadianmäellä. Mistä he ja laaja joukko muita vaaleissa valituksi tulemisesta haaveilevat toiveikkaat sitten oikeastaan haluavat päästä päättämään? Mitkä ovat ne suuret kokonaisuudet, joihin kohta valittavien kansanedustajien on työssään tartuttava tulevina vuosina?
Ensimmäinen teema lienee turvallisuus. Pitkään jos ei uinunut niin puoliunessa ollut Venäjä heräsi runsas vuosi sitten piinaamaan ja alistamaan naapurikansojaan. Jos kysytään tavalliselta äänioikeutetulta, sen varmistaminen, että uhrin osa näissä peleissä ei koskaan enää osu Suomen kohdalle lienee valtionjohdon tärkein tehtävä. Toivottavasti vaaleissa ehdolle asettuneet ovat tehneet itselleen selväksi, että varsinkin tätä asiaa tulee tulevien kansanedustajien kyetä hoitamaan. Eikä pelkästään hoitamaan, vaan hoitamaan niin hyvin, että Suomen ja suomalaisten turvallisuus myös onnistutaan takaamaan. Se vaatii paitsi päätöksiä omasta puolustuksestamme, myös päätöksiä siitä, millaisissa kansainvälisissä hankkeissa olemme mukana ja millaisilla panostuksilla. Suomen tulee tehdä osansa, mutta samalla sen varmistaen, että oma turvallisuutemme säilyy korkealla tasolla.
Toinen on talous. Tulevien kansanedustajien on kyettävä tekemään päätöksiä, joilla turvataan sekä Suomen valtion talous että suomalaisten henkilökohtainen talous. Juuri nyt poliittisen kentän eri laitojen käsitykset siitä, mitä tulisi tehdä ja miten ja minne edes tulisi pyrkiä, eroavat suuresti. Onko tulevien kansanedustajien ensimmäinen talouteen liittyvä tehtävä siis jonkinlaisen yhteisymmärryksen löytäminen siitä kysymyksestä, missä nyt ollaan ja minne päin meidän tulisi valtiona ja kansana pyrkiä? Jos vedetään kovin eri suuntiin, matkanteko tyssää. Normaalisti tällaisten yhteisymmärrysten löytämisen on helppoa, faktoista kun ei juuri voi kiistellä. Viime kuukausina johtavia poliitikoita kuunnellessa on kuitenkin saattanut tuntua siltä, että jopa tosiasiat muuttuvat puoluekannan mukaan. Ehkä yhteisymmärrystä voisi etsiä vaikkapa valtiovarainministeriön maaliskuun alussa julkistamasta katsauksesta, jonka mukaan julkista taloutta pitää tasapainottaa vuositasolla yhdeksän miljardin euron edestä kahden vaalikauden aikana. Voisiko virkamiesten listaa pitää faktana, josta ei tarvitse kiistellä? Tuskinpa vain.
Kolmas teema voisi jälleen olla turvallisuus. Tällä kertaa sisäinen turvallisuus. Kansanedustajien on toimittava sen eteen, että Suomi säilyy turvallisena. Koska nykyinen lainsäädäntö on mahdollistanut tilanteen, jossa kansalaisten ei ole esimerkiksi turvallista liikkua julkisilla paikoilla ympäri vuorokauden, tarvitaan ilmeisesti lainsäädäntötason toimia turvallisuuden palauttamiseksi.
Yksi teema on ympäristö. Ukrainan sota on jälleen yksi esimerkki sellaisesta ilmiöstä, joka vie mediassa palstatilaa niin, että moni muu merkittävä asia jää peittoon. Kun sotaa edelsi korona, eivät ympäristöasiat ole päässeet muutamaan vuoteen pinnalle kuten aikaisemmin. Miten se alkaa vaikuttaa yksilöiden ajatteluun? Miten se vaikuttaa siihen, mitä kansanedustajat ajattelevat ja mitä he omassa työssään painottavat? Ehkä ympäristöteeman esilläpito tulisi varmistaa eduskunnassa juuri siksi, että aihe ei pääse entiseen tapaan esiin mediassa.
Muitakin tärkeitä teemoja riittää. Yksittäinen edustaja ei voi niiden käsittelyyn määräänsä enempää vaikuttaa. Mutta ääntä voi pitää ja nostaa asioita keskusteluun. Myös sitä tekemään kansanedustajat on vaaleilla valittu.
