Thorbjörn Egnerin kirjoittama Kolme iloista rosvoa synnyttää Valkeakosken kaupunginteatterin näyttämöllä valojen, musiikin, värien ja hauskojen hahmojen kokonaisuuden, jonka magiikka teki syvän aistittavan vaikutuksen runsaaseen lapsiyleisöön.
Ohjaaja Henna Valkeamäen valitsema esitystyyli antoi näyttelijöille mahdollisuuden heittäytyä rooliinsa sopivasti ylinäytellen ja vauhdikkaasti. Roolihahmojen tukena on mielikuvituksellisen rikas ja värikylläinen lavastus, puvustus ja taustamusiikki.
Ohjaajan oma liikunnallinen tausta näkyy hienosti toteutetuissa tansseissa ja vaikkapa leijonan pesupuuhissa. Pesuvati ja harja leijonan käpälissä miltei varastivat kohtauksen rosvojen suunnitellessa seuraavaa temppuaan.
Eläinhahmot lapsille mieluisia
Lasten suusta kuulee totuuden, kuuluu vanha sanonta. Pienen katsojan kommentti näytöksen jälkeen palauttaa mieleen, millaisiin asioihin lapsikatsojat kiinnittävät huomiota ja millaisena kokevat näyttämön tapahtumat.
Leijona (Serinja Berg) vei monessa kohtauksessa huomion muilta omalla sanattomalla taituruudellaan, eikä aasin tarvinnut muuta tehdä kuin köpöttää lavalle ja tarkkailla muiden tekemisiä. Serinja Berg valloitti lasten mielet myös papukaijana.
Taitavat taustavoimat
Koko näyttelijäkaarti saa kiitoksen työstään. Joukkokohtauksissa reagoitiin ilmeikkäästi, vaikkei omia repliikkejä sillä hetkellä ollut. Näin näyttämökuva eli joka hetken. Pienillä asemointisiirroilla kohtaukset siirtyivät eri paikkoihin.
Raitiovaunulla köröteltiin hauskasti taustoittaen etunäyttämön tapahtumia. Näytelmän kohtaukset rytmittyivät sujuvasti, ja näyttämökuvat vaihtuivat kitkattomasti. Näyttelijät tekivät omia persoonallisia hahmojaan tasaisen hyvin koko esityksen ajan, ja siksi on turha korostaa erityisesti joitakin näyttelijäsuorituksia.
Henna Valkeamäki ja näyttelijät ovat saaneet upeat lavasteet, musiikin ja puvustuksen. Ne varmasti inspiroivat tällaiseen saavutukseen. On hienoa nähdä, että harrastajateatterissa saadaan aikaan tällaisia näytelmiä, joissa voidaan kokea aitoja tunteita, kasvutarinoita ja ystävyyden voimaa oikeiden ihmisten esittämänä.
Ei kannata ruveta rosvoksi
Esitystä oli seuraamassa Koivulan kolmoset Toijalasta. Ilma, Niilo ja Unto antoivat seuraavanlaista palautetta Kolmesta iloisesta rosvosta.
– Ihan kiva. Parasta oli, kun rosvot jäi kiinni. Leijona oli paras hahmo, kun se osasi tehdä kärrynpyöriä. Lasten kannattaa mennä katsomaan, koska se oli opettavainen. Ei kannata ruveta rosvoksi, vaikka vankilassa ollaan niin kuin hotelissa: saa katsoa telkkaria, pehmeät sängyt ja hyvä aamupala. Papukaijakin oli hyvä, kun se osasi puhua ja oli värikäs. Lavasteet olivat kivan värikkäät. Me tykättiin myös Sohvi-tädistä.
Lasse Kanerva
