Miltä Viiala näyttää helmikuussa, kun sitä katselee Viialan työväentalon ikkunoiden takaa? Se näyttää ihmeen levolliselta ja runolliselta. Tämä selviää viiden akaalaisen kehitysvammaisen esityksessä ”Viiala – minä olen”.
Esitys nähtiin Viialan työväentalossa perjantaina 10. helmikuuta. Ryhmän jäsenet Kirsi Nieminen, Riikka Nikkilä, Toni Salo, Ilkka Virtanen ja Seija Wahlman olivat harjoitelleet esitystä varten viime kesästä saakka teatteriopettaja Petri Mäkipään luotsaamina. Mukana opettajina ovat olleet myös tanssitaiteilija Marjo Hämäläinen ja muusikko Pirkko Kontkanen.
– Olemme kokoontuneet kaksi kertaa kuukaudessa päivätoimintakeskus Resiinan kehitysvammaisten aikuisten kanssa. Akaan lisäksi meillä on ollut ryhmät Lempäälän Kivalakotien ja Hämeenkyrön työpajatoiminnan kanssa, kertoo Mäkipää.
Hanke lisää itsetuntoa
Petri Mäkipää on tamperelaisen Teatteri Telakan yleisötyövastaava. Hän on jo vuodesta 2011 järjestänyt yhteistyössä Kehitysvammaisten Tukiliiton kanssa esitys- ja kurssitoimintaa kehitysvammaisille.
– Koko toiminta käynnistyi elokuussa 2011 nimenomaan Viialan kehitysvammaisten toimintakeskuksessa. Tässä ”Viiala – minä olen” -esityksessäkin on mukana kolme sellaista, jotka ovat olleet mukana alusta saakka, Mäkipää kertoo.
Mäkipää sanoo, että toiminnan päämääränä ei ole niinkään itse esitys. Se syntyy, jos sille on tarvetta. Tavoitteena on kehitysvammaisen ihmisen itsetunnon ja oman ilmaisun vahvistuminen.
– Se mahdollistaa sen, että kehitysvammainen voi olla enemmän näkyvä osa ympäröivää yhteiskuntaa, hän sanoo.
Taike nihkeänä rahoituksesta
Tämänkertainen projekti toteutettiin Suomen Kulttuurirahaston apurahan avulla. Jatkorahoituksen antajasta ei ole varmuutta.
– Tämä projekti on ollut harjoitusta taiteelliseen työskentelyyn Teatteri Telakan Kirsi – kehitysvammaisen naisen historia -esityksessä. Se on mukana Operaatio Pirkanmaa 2024 -hankkeessa, joka toteuttaa kulttuuripääkaupunkihaun tavoitteita, Mäkipää sanoo.
Kirsi – kehitysvammaisen naisen historia tulee toteutuessaan olemaan hankkeen ensimmäinen varsinainen näyttämöteos. Sitä varten Telakan väki lähettää koko ajan rahoitushakemuksia löytääkseen tarpeeksi resursseja toteutukseen.
– Hanke edellyttää moniammatillista yhteistyötä. Tarvitsemme kehitysvammaisille harrastajille lähi-ihmisiä mukaan harjoituksiin ja esityksiin. Siihen tarvitaan rahaa.
Tähän työskentelyyn on anottu jo vuosia rahaa Taikelta eli Taiteen edistämiskeskukselta.
– Olemme tosi hämmästyneitä, kun sitä ei ole koskaan myönnetty. Joku voisi pitää sitä jopa törkeänä ohittamisena, Mäkipää sanoo.
”Tekisi mieli jatkaa”
Toiminnassa alusta saakka mukana ollut Ilkka Virtanen kertoo, että lauantaisiin harjoituksiin on aina ollut mukavaa lähteä.
– Ei ole ollut vaikeaa herätä, vaikka harjoituksissa on pitänyt olla kello 10 aamulla. Kyllä tekisi mieli jatkaa. Olisin valmis seuraavaan esitykseen vaikka heti, Ilkka sanoo.
Samaa mieltä ovat ryhmän muut teatteriharrastajat.
– Vaikka esiintyminen vähän jännittää, ei haittaa, Riikka Nikkilä toteaa.
