Tulevana sunnuntaina 19.2. ortodoksisessa kirkossa vietetään sovintosunnuntaita, jota myös laskiaissunnuntaiksi kutsutaan. Sovintosunnuntai on neljäs valmistusviikkojen sunnuntai eli viimeinen näistä. Valmistusviikot aloittavat matkan kohti pääsiäistä.
Sovintosunnuntain ehtoopalveluksesta laskeudutaan suureen paastoon, joka kestää 40 päivää. Ehtoopalveluksen päätteeksi pappi pyytää kirkkokansalta anteeksi ja kehottaa pyytämään anteeksi toinen toiseltaan. “Anna minulle anteeksi!”, pyydetään toiselta, ja hän vastaa “Jumala antaa anteeksi, anna sinäkin minulle anteeksi”. Tämä palvelus on kaunis ja koskettava, ja siinä luetaan ensimmäisen kerran Efraim syyrialaisen paastorukous.
Anteeksi pyytäminen on vaikeaa. Anteeksi antaminen on vaikeaa. Katastrofi toisensa jälkeen kurittaa maailmaa. Luonnon katastrofeille emme mahda mitään, mutta sodille mahtaisimme, jos niitä käyvät voisivat toisiltaan anteeksi pyytää ja antaa.
Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan järkyttää meitä kaikkia, emmekä pysty kuvittelemaan, kuinka itsenäiseen maahan hyökänneille voisi antaa anteeksi. Etenkin itselläni on ortodoksina vaikeaa sulattaa tätä hyökkäystä, sillä se on vastoin ortodoksisen kirkon etiikkaa, joka kyllä hyväksyy puolustussodan muttei hyökkäystä. Vaikeaksi tuon sodan ymmärtämisen tekee sekin, että olen nuoruudestani lähtien puolustanut rauhan aatetta.
Anteeksi antamisen aikakin koittaa. Silloin meiltä kysytään tahtoa ja taitoa elää sovussa aggressiivisen ison naapurimme kanssa. Meidän tulee toivoa ja rukoilla, että tämä aika koittaisi mahdollisimman pian ja elämä ennen kaikkea Ukrainassa mutta myös Venäjällä palautuisi mahdollisimman normaaliksi.
Mutta ei koskaan niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tämä raaka sota on herättänyt ihmisissä suunnattoman halun auttaa sodan uhreiksi joutuneita. Sekä Ukrainaan jääneitä että tänne tulleita pakolaisia. Sitä meidän tulee jatkaa niin kauan kuin apua tarvitaan.
Emme saa unohtaa, että sota maassa jatkuu edelleen, on jatkunut pian jo vuoden. Toivokaamme, että rauhasta päästään neuvottelemaan pian ja voidaan siirtyä anteeksi pyytämiseen ja antamiseen.
”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:14–15)
Raija Toivonen
Kirjoittaja on Tampereen ortodoksisen seurakunnan aktiivi Akaasta
