Anne Häkkinen tietää, mitä tarkoittaa, kun koiranpentu tulee kotiin.
– Meillä ei ole viiteen vuoteen ollut sellaista joulua, että meillä ei olisi ollut pentua jouluna. Pennun kanssa elämän aloittaminen käy siis jo vähän rutiinilla, hän naurahtaa.
Häkkisen taloudessa asuu nyt viisi koiraa. Laumaan kuuluvat sekarotuinen 10-vuotias Karpo, kaksi lyhytkarvaista bernhardinkoiraa eli viisivuotias Luna ja kolmevuotias Igor sekä puolitoistavuotias griffon bruxellois Wookie.
– Meillä on ollut kaksi muutakin bernhardilaista, mutta niiden kanssa meillä kävi huono tuuri. Ne sairastuivat eikä meillä ollut muuta mahdollisuutta kuin päästää ne kärsimyksistään, Häkkinen sanoo.
Pissan siivoamista ja ulkona ramppaamista
Nyt perheeseen pentuiloa tuo viisi kuukautta vanha griffon petit brabancon Lilo. Sen ja Wookien kanssa Häkkiset ovat opetelleet, mitä pentuarki on pienen koirarodun edustajan kanssa.
– Olemme opetelleet kävelemään laahustamalla. Bernhardilaisen pentua ei voi olla huomaamatta, mutta nämä griffonit ovat olleet niin pieniä kooltaan, että ne meinaavat jäädä välillä jalkoihin.
Muuten pentuarki on kulkenut niidenkin kanssa ihan sitä tuttua rataansa: pissoja on siivottu ja ulkona on ravattu jatkuvasti. Lilon kanssa Häkkiset ovat jo voiton puolella ainakin sisäsiisteyden kanssa.
– Se on oppinut nopeasti, että mitä me siltä toivomme. Mutta sitähän on vaatinut, että pentu on viety ulos, kun se herännyt, kun se on syönyt ja kun se on leikkinyt hetken.
Hampailla saatetaan kokeilla vaikka minkä kestävyyttä
Häkkisillä koirille on rajattu sisätiloihin alue, jossa ne saavat oleskella. Yläkertaan ja keittiöön niillä ei ole menemistä ja niihin koirien kulkeminen onkin estetty porteilla.
Kodin järjestykseen koirat ovat muutenkin vaikuttaneet. Häkkisillä ei esimerkiksi ole alakerrassa mattoja lattialla.
– Ne olisivat aina ihan mytyssä ja niissä olisi kamalasti koiran karvoja. Siisteydessä pääsee helpommalla, kun ei ole mattoja lattialla.
Huonekaluja perhe on suojannut, tai ainakin yrittänyt. Sohvalle levitetty suojapeitto kun kuulemma tuppaa kuitenkin jossain vaiheessa olevan aivan mytyssä, kun koirat ovat aikansa myllertäneet sohvalla.
– Mutta yritetty on. Nuo bernhardinkoirat kuolaavat niin paljon, että jotain suojaa on koitettava laittaa. Tosiasia kuitenkin on, että kuolaa löytyy vaikka mistä, jopa kattokruunusta.
Varsinaisia tuhoja Häkkisten koirat eivät ole tehneet, mutta siihenkin pennun hankkivan on henkisesti valmistauduttava.
– Halutessaan ne keksivät kokeilla hampaillaan vaikka mitä. On meilläkin jalkalistoja maisteltu ja Lilo siinä on nyt kunnostautunut. Mutta aika pientä se näiden nykyisten kanssa ollut.
Myös kaukosäätimet, ohjaimet, laturit ja muut normaalisti helposti ulottuvilla olevat asiat kannattaa nostaa suojaan. Muuten niistä voi tulla koiran puruleluja.
– Koirien toimeliaisuutta ei kannata aliarvioida. Ne kyllä oppivat avaamaan halutessaan esimerkiksi vetolaatikoita. Roskien lajittelukin voi monesta koirasta olla hauskaa, Häkkinen huomauttaa.
Koira laittaa arjen tavat uusiksi
Elämä alkaa saada myös uutta rytmiä, kun pentu alkaa tarvita säännöllisiä ja pidempiä kävelylenkkejä. Vaikka työpäivän jälkeen tekisi mieli vain istahtaa sohvalle, on koira asiasta useinkin toista mieltä.
Häkkisten viisihenkisessä perheessä kaikki ovat osallistuneet koirien hoitamiseen. Se on helpottanut jo pentuarjen pyörittämistä.
– Se tarkoittaa sitä, että koirien hoitamiseen on myös paljon apukäsiä. Eläimet eivät ole vain yhden ihmisen vastuulla. Aina on joku, joka päästää ne pihalle.
Sekin on uuden koiranomistajan syytä tiedostaa, että koira vaatii hoivaa ja huoltamista myös pentuajan jälkeen. Koiran elinikä on keskimäärin 10–13 vuotta.
– Koira tarvitsee ruokaa joka päivä ja tarvikkeitakin pitää hankkia. Mutta yllättäviäkin kuluja voi tulla esimerkiksi eläinlääkärikäynneistä. Suosittelenkin, että koiralle otetaan vakuutus, Häkkinen sanoo.
”Niin siinä käy, että sille menettää sydämensä”
Kun pentu tulee taloon, se laajentaa myös omistajansa kaveripiiriä. Häkkinen on esimerkiksi liittynyt paikallisen koirakerhon jäseneksi ja saanut uusien harrastusten lisäksi uusia ystäviä.
– Lähdin kerhon järjestämälle koirakävelylle ja sille tielle jäin. Sieltä löytyy rodulle kuin rodulle harrastuksia, saa vertaistukea ja ohjausta. Lisäksi siellä pääsee tutustumaan erilaisiin koiriin ja niiden omistajiin. Olen saanut sieltä uuden heimon ympärilleen. Koirat todellakin yhdistävät ihmisiä.
Kotiin muuttanut koiranpentu raivaa tiensä myös nopeasti omistajiensa sydämiin.
– Niin siinä käy, että sille menettää sydämensä. Siitä tulee perheenjäsen, jolle tulee juteltua ja höpöteltyä. Usein käy myös niin, että kun oma rotu on löytynyt, niin koirien määrä ei jää siihen yhteen, Häkkinen naurahtaa.
Pennun on päästävä ihmisten ilmoille
Kun pentu saapuu kotiin, on Anne Häkkisen mukaan omistajien hyvä järjestellä arkensa niin, että sen kanssa olisi joku kotona koko ajan ainakin ensimmäisen viikon ajan. Tällöin se oppii tuntemaan uuden kotinsa ja pitämään sitä turvallisena.
Vähitellen pentua on myös sosiaalistettava eli sitä on totutettava kotiolojen lisäksi muihin koiriin, ihmisiin ja paikkoihin. Siksi arjen rutiineihin koiran kanssa kuuluvat myös erilaiset tutustumisreissut.
– Pennun kanssa pitää lähteä niin sanotusti ihmisten ilmoille, etenkin jos koiran kanssa asutaan vähän syrjemmällä. Mekin olemme näiden kahden viimeisimmän kanssa käyneet pentukerhossa, missä ne ovat saaneet telmiä muiden koirien kanssa.
– Myös se on tärkeää, että koira tottuu kulkemaan autossa. Siksi meillä on pentu usein mukana, kun lähdemme jonnekin autolla.
Koiraa on myös ryhdyttävä kouluttamaan jo pienestä pitäen. Tärkeää on esimerkiksi se, että koira tulee luokse sitä kutsuttaessa ja että se tottuisi viettämään aikaa myös yksin.
– Peruskoulutuksesta on huolehdittava. Pienikin koira ottaa taloudessa isännän paikan, jos sitä ei ole koulutettu, Häkkinen tietää.
Häkkinen painottaa, että työtä ja valintoja koiranomistajan on tehtävä jo ennen kuin pentu tulee kotiin.
– Koirarotuja on paljon ja niistä on löydettävä se omaan elämäntapaan parhaiten sopiva. Valintaan kannattaa siis käyttää aikaa ja hankkia tietoa esimerkiksi rotuyhdistysten sivuilta. Kasvattajat myös pitävät siitä, että pentua hankkiva on tutustunut rotuun ennalta ja osaa esittää siitä kysymyksiä.
