Uutisten viikolla mediat haluavat tehdä monipuolista uutismediaa ja vastuullista journalismia tutuksi nuoremmille yleisöille. Tähän tavoitteeseen liittyen teemaviikolla julkaistaan Nuoret, isot uutisaiheet ja luottamus -tutkimuksen tulokset. Tutkimuksessa selvitettiin, miten 13–18-vuotiaat nuoret käyttävät uutisia, miten ajankohtaiset isot uutisaiheet ovat vaikuttaneet nuorten uutismediasuhteeseen ja millaisena he kokevat mediasisältöjen luotettavuuden. Tutkimuksen toteutti Kantar TNS Oy joulukuussa 2022.
Yksi tutkimuksen havainnoista on se, että nuorten kiinnostus isoihin ajankohtaisiin uutisaiheisiin on vähentynyt. Vielä kolme vuotta sitten yli puolet nuorista kertoi olevansa kiinnostunut isoista ajankohtaisista uutisaiheista. Nyt ne kiinnostivat enää vähän yli kolmannesta.
Tutkimus vahvisti sen, mitä moni toki osasikin jo epäillä: nuoria kiinnostavat selvästi eniten nuorten elämään liittyvät uutiset. Ihmissuhteisiin, hyvinvointiin ja mielenterveyteen liittyvät uutiset ovat nuorten mielestä entistä kiinnostavampia. Myös sellaiset uutiset kiinnostavat, joihin liittyen on haastateltu nuoria.
Tutkimuksen perusteella näyttäisi myös siltä, että seurattavien uutisten valikointia tehdään nuorten keskuudessa paitsi omien mielenkiinnon kohteiden, myös uutisten aiheuttaman ahdistuksen perusteella. Sotaan ja kriiseihin liittyvät aiheet aiheuttavat ahdistusta ja pelkoa noin joka kolmannelle nuorelle. 40 prosenttia nuorista onkin alkanut jopa vältellä sotiin ja kriiseihin ja muihin negatiivisiin asioihin liittyvää uutisointia.
Tätä voisi pitää median käytön kannalta tutkimuksen merkittävimpänä tuloksena. Uutisten seuraamisessa ei saisi olla kyse edes omien kiinnostuksen kohteiden seuraamisesta. Uutisissa on aidosti kyse asioista, jotka yleisön tulisi tietää voidakseen muodostaa laajan ja realistisen kuvan ympäröivästä yhteiskunnasta ja maailmasta yleensä. Jos median käyttö on vain kiinnostavimman otsikon perässä kulkemista, on kyse ennemminkin viihteen kuluttamisesta kuin uutisten seuraamisesta. Median valikoiva kulutus on toki aina yleisön oikeus.
Jos oma ahdistus tai pelko sanelee median kuluttamisen tavan tai edes merkittävästi vaikuttaa siihen, ollaan jo vakavamman asian äärellä. Jos uutisaihe onnistuu pelottamaan yleisönsä pois, millä todennäköisyydellä varsinkaan ne, jotka voisivat asiaan vaikuttaa, saavat koskaan edes muodostettua realistista kuvaa ongelmasta? Usein ne, jotka voisivat ongelmiin puuttua, ovat juuri nuoret. Kasvaessaan ja kehittyessään he imevät ne vaikutteet, jotka ohjaavat heidän toimintaansa sitten, kun on heidän vuoronsa ottaa yhteiskunnallinen valta. Sen saatuaan tämän päivän nuorilla on se voima, jota asioiden muuttaminen edellyttää. Jos tuohon hetkeen valmistautuminen on jäänyt osittain vajaaksi, koska pelon ja ahdistuksen vuoksi tärkeät uutiset ovat menneet ohi, ei ongelmiin puuttumiselle ehkä ole yhtä hyviä edellytyksiä kuin jos uutisia olisi seurattu niiden aihepiiristä huolimatta.
Mitä nuoret sitten voisivat tehdä? Kun nuoret olivat vielä lapsia, he saattoivat uskoa vaikkapa että vaatekaapissa on kummituksia. Silloin tehokkain keino päästä tuosta pelosta oli mennä vaatekaappiin ja todeta, että ei siellä ole mitään. Nyt heidän tehokkain keinonsa taistella pelkoa ja ahdistusta vastaan saattaisi olla kuluttaa mediaa tasapuolisesti, ahdistavia aiheita välttelemättä. Ainoa ero lapsuuteen tulee olemaan siinä, että nyt he huomaavatkin pelkojen aiheiden olevan todellisia. Välttämättä nuoret eivät kykene omana aikanaan näitä pelkoja ratkaisemaan. Vielä varmempaa on kuitenkin se, että ongelmat eivät ratkea, jos päätämme ummistaa silmämme ja vältellä asioita, joita emme halua kuulla. Varsinkin ahdistava uutinen kannattaa aina lukea.
