Kaksi vuotta sitten Akaan Seutu kertoi nuoresta viialalaisesta Vilho Erävedestä, joka harrasti Pirkanmaan Tanssiopistossa balettia. Tuolloin 13-vuotiaan Vilhon haaveena oli tulla ammattitanssijaksi.
Haaveen toteutuminen on nyt entistä lähempänä, sillä 15-vuotias Vilho muutti elokuussa Viialasta Helsinkiin, jossa hän käy peruskoulun yhdeksättä luokkaa Meilahden yläasteella sekä opiskelee balettia 5–6 kertaa viikossa Suomen kansallisoopperan balettioppilaitoksessa. Aiemmin hän kävi balettioppilaitoksessa muutamana päivänä viikossa Viialasta.
– Koulua on monesti kahdeksasta neljään, ja sen jälkeen on monen tunnin treenit. Välissä ei ole hirveästi taukoja, vaan koko ajan pitää tehdä jotain, Vilho kertoo arjestaan Helsingissä.
Balettiin kuuluvat myös kotona tapahtuvat venyttelyt ja lihaskunnon parantaminen. Vilho käy myös fysioterapeutilla saamassa hoitoa polveensa, jonka hän loukkasi vuosi sitten syksyllä hypyn alastulon yhteydessä. Polvilumpio meni pois paikoiltaan, ja luusta irtosi pala, mikä aiheutti muutaman kuukauden tauon harjoitteluun.
– Loukkaantuminen vaikutti aika suurella tavalla elämääni, mutta en ottanut sitä häviönä vaan oppina, Vilho kertoo.
Haave Joutsenlammesta
Vilhon kehitys on ollut nopeaa. Hän on tanssinut balettia vasta kolmisen vuotta, kun muilla hänen ikäisillään saattaa olla takana jo 8–9 vuoden balettikokemus.
– Perustekniikkaa en ole kerennyt treenata niin paljon kuin muut, mutta en ole ainakaan jäänyt jälkeen muista. Olen kuitenkin tanssinut koko ikäni vapaa-ajalla – tosin pääosin katulajeja, mikä on kyllä tosi erilaista kuin baletti, Vilho sanoo.
Vilho on tyytyväinen myös pituuteensa, jota on kertynyt 185 senttiä.
– Pituus on hyvä asia tässä lajissa. Vaikka onkin vähän seksististä, miehen pitää olla tanssissa naista pidempi. Tosi lyhyt mies ei saa helpolla isoja rooleja, Vilho toteaa.
Vilhon esikuva baletissa on venäläinen Daniil Simkin ja unelmarooli Joutsenlammen prinssi.
Balettitanssija tai muusikko
Vilhon mielestä muutto Helsinkiin on ollut hyvä ratkaisu. Yhdeksännen luokan jälkeen tavoitteena on balettiopiston kolmevuotinen ammatillinen koulutus ja sen rinnalla opiskelu Eiran aikuislukiossa. Toinen vaihtoehto on Sibelius-lukion tanssi- tai musiikkilinja.
Vilho on nyt Meilahden yläasteella musiikkipainotteisella luokalla ja soittaa ja tekee musiikkia pianolla. Jos ura balettitanssijana ei toteudu, vaihtoehtona on ryhtyä muusikoksi.
– Koulussa kiinnostaa musiikki ja liikunta ja lukuaineista ainoastaan bilsa, koska siinä opiskellaan kehon anatomiaa ja lihaksia, Vilho kertoo.
Kotona Viialassa Vilho käy noin kerran kahdessa kuukaudessa. Joululomalla hän ehti viipyä Viialassa neljä päivää ennen kuin lähti tanssileirille.
– Mun elämä on täällä Helsingissä. Vanhat kaverit jäivät Viialaan, mutta olen saanut täällä uusia, Vilho kertoo.
Jos vapaata jää, Vilho pelaa videopelejä ja kavereiden kanssa korista tai tekee musiikkia.
Nuorempana Vilho sai joskus kuulla kuittailua balettiharrastuksestaan muilta nuorilta tai jopa aikuisilta miehiltä. Vilhon mukaan asia ei enää herätä huomiota.
– Se ei ole täällä mitenkään ihmeellistä. Muiden mielipide on, että kaikki saavat tehdä mitä haluavat, eikä se muuta sua ihmisenä.
Läpystä vaihto
Vilhon muutto Helsinkiin on tarkoittanut muutosta paitsi hänelle itselleen myös perheelle. Vilho asuu Töölössä isäpuolensa Mikko Järvisen kanssa, kun taas äiti Mia Erävesi on perheen kuopuksen kanssa Viialassa. Joka toinen viikonloppu Mia matkustaa Helsinkiin.
– Meillä on Mikon kanssa läpystä vaihto, kun minä tulen Helsinkiin ja hän lähtee Viialaan, jossa on nuorimman pojan kaverit, vapaa-aika ja muut tärkeät jutut sekä meidän puput ja kissa, joita ei voi jättää yksin. Mikon kanssa ei kauheasti nähdä, mikä kyllä tiedettiinkin. Yritämme käydä välillä treffeillä. Parisuhdeaikaa pitää järjestää järjestelemällä, Mia Erävesi kertoo.
Äidin tekee onnelliseksi se, että Vilho saa tavoitella unelmaansa.
– Se on tässä tärkeintä.
Lue myös:
