Jos olet lukenut aiemmat sijoittamista käsittelevän kirjoitussarjani osat, tiedät sijoittamisesta todennäköisesti enemmän kuin 99 prosenttia suomalaisista. Olet tutustunut muun muassa korkoa korolle -ilmiöön, sijoitussuunnitelman laadintaan, eri sijoitusvaihtoehtoihin, salkun hajauttamiseen, riskin ja tuoton suhteeseen sekä sijoitustyyleihin ja -strategioihin.
Tähän asti kyse on ollut pitkälti sijoittamisen perusperiaatteiden opiskelusta ja sijoitustoiminnan suunnittelusta. Paraskaan suunnitelma ei kuitenkaan ole minkään arvoinen, jos sen toteutus jää puolitiehen. Seuraavaksi sijoittajan onkin käärittävä hihat ja siirryttävä käytännön salkunhoitoon.
Eteen tulee uusia kysymyksiä. Ensimmäisenä on mietittävä, millä aikataululla käteisenä odottava pääoma sijoitetaan. Etenkin vasta-alkajien on hyvä tehdä ensimmäiset sijoitukset varoen, sillä oman riskinsietokyvyn arvioiminen on vaikeaa, ellei aiempaa kokemusta markkinoiden turbulenssista ole. Vasta käytännön kokemus osoittaa, kuinka suuriin salkun arvon vaihteluihin sijoittaja on valmis. Jos suuremman summan sijoittaminen yhdellä kertaa pelottaa, ostot voi toteuttaa esimerkiksi kuukausittain 2–3 vuoden kuluessa riippumatta siitä, miten kurssit kehittyvät.
Toinen vaihtoehto on laatia osto-ohjelma isomman laskumarkkinan varalle ja sijoittaa lisää aina tietyn suuruisen kurssilaskun jälkeen. Näin osakkeita päätyy salkkuun jatkuvasti halvemmalla ja ostosten keskihankintahinta alenee. Kurssien jossain vaiheessa kääntyessä salkku nousee nopeasti voitolle. Tässä lähestymistavassa ongelma on se, ettei etukäteen voi tietää, kuinka syvä ja pitkä laskumarkkinasta tulee.
Moni tulee toteuttaneeksi tämän tyyppisiä cost averaging -menetelmiä huomaamattaan säästämällä tietyn tasasumman jokaisesta kuukausipalkastaan. Jos riskinsietokykyä riittää, sijoitettavaa summaa voi lähteä kasvattamaan kurssilaskun mahdollisesti syventyessä. Tämä niin sanottu value averaging -menetelmä, jonka Michael Edleson esitteli aikoinaan samannimisessä kirjassaan, tuottaa lopulta paremmin, mutta vaatii enemmän pääomaa. Jos kurssilasku on syvä, käteiskassan pohja voi tulla vastaan nopeasti.
Seuraava käytännön kysymys liittyy sijoitettavien rahasummien suuruuteen. Kuinka suurilla kertasummilla olisi järkevää sijoittaa, jotta kulut pysyvät kurissa? Jos kohteena on perinteinen indeksirahasto, sijoitukset voi yleensä tehdä hyvin pienillä summilla. Vaikka sijoittaisi vain muutaman kympin kuussa, kulut eivät muodostu ongelmaksi.
Pörssinoteerattujen rahastojen eli ETF:ien kohdalla välityspalkkiot voivat nousta pienillä sijoitussummilla kohtuuttoman korkeiksi, ellei sijoittajan käyttämällä välittäjällä ole tarjota edullista ETF-kuukausisäästöohjelmaa. Aina on onneksi vaihtoehtona säästää ensin muutama kuukausi tilille ja sijoittaa rahat vähän isommissa erissä harvemmin.
Yksittäisten osakkeiden kohdalla sijoittaja törmää usein samaan ongelmaan kuin ETF:issä. Kaikki riippuu tietysti sijoittajan käyttämän välittäjän hinnoittelusta, mutta hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää noin 1000 euron minimisijoitusta yksittäiseen osakkeeseen. Jos välityspalkkio on esimerkiksi 5 euroa per kauppa, kuluksi muodostuu 0,5 prosenttia, jota pidän vielä ihan hyväksyttävänä tasona. Kovin paljon tätä suurempaa kulurasitetta ei kannata ottaa harteilleen, sillä pitkällä aikavälillä muutama prosentin kymmenyskin tekee melkoisen loven korkoa korolle -kasvuun ja siten salkun pääomaan.
Fiksuun salkunhoitoon kuuluu myös salkun säännöllinen tasapainottaminen. Jos osakekurssit nousevat voimakkaasti, eikä sijoittaja tee mitään, osake- ja korkosijoituksista kasatun salkun osakepaino kohoaa sijoittajan riskinsietokykyyn nähden liian korkeaksi. Tällöin salkku tulee tasapainottaa myymällä osakkeita ja siirtämällä rahaa korkoihin. Verojen välttämiseksi tasapainotus kannattaa toki tehdä mieluiten vain ostamalla alipainossa olevia korkoja. Tämä tietysti vaatii, että sijoittajalla on tasapainotushetkellä jemmassa riittävä määrä käteistä.
Vaikka salkun tasapainottaminen on ensisijaisesti riskienhallintaa, toimenpiteen on osoitettu parantavan myös tuottoja. Tämä ei liene yllätys, vaan käy maalaisjärkeen. Tasapainottamalla salkkunsa säännönmukaisesti sijoittaja tulee kuin vahingossa ostaneeksi halvalla ja myyneeksi kalliilla.
Tasapainottamisen voi toteuttaa esimerkiksi vuosittain. Jos frekvenssi on harvempi, esimerkiksi 2–3 vuotta, sijoittajalla on mahdollisuus hyötyä myös niin sanotusta momentum-ilmiöstä, jonka mukaan hiljattain nousseet sijoituskohteet jatkavat lyhyellä aikavälillä nousuaan ja laskeneet laskevat lisää. Tästä huolimatta sijoituskohteiden hinnoilla on pidemmällä aikavälillä taipumus hakeutua kohti keskiarvoa, mikä tekee tasapainottamisesta pidemmän päälle tuottavamman strategian kuin puhdas ”osta ja pidä”.
Kannattaa kuitenkin aina muistaa, ettei sijoittamisesta tarvitse tehdä liian vaikeaa. Jos erilaisten osto- ja tasapainotusmenetelmien miettiminen aiheuttaa liikaa päänvaivaa, voi salkunhoidon hienosäädön unohtaa. Tärkeintä on, että ylipäätään sijoittaa säännöllisesti. Sijoitusbloggaaja Nick Maggiullin sanoja lainatakseni: ”Just keep buying”. Millään muulla ei loppujen lopuksi ole väliä.
Jarkko Aho
Kirjoittaja on yksityissijoittaja ja sijoituskirjailija.
