Sijoittaminen ei ole periaatteessa kovin vaikeaa. Jos on omistanut pitkään ja täysin passiivisesti esimerkiksi yhdysvaltalaisista suuryhtiöistä koostuvaa S&P 500 -indeksiä seuraavaa indeksirahastoa, on tuplannut pääomansa keskimäärin seitsemän vuoden välein. Kyseinen maailman seuratuin osakeindeksi on nimittäin tuottanut vuodesta 1928 lähtien noin 10 prosenttia vuodessa.
Matkan varrella sijoittaja on toki nähnyt kuopan jos toisenkin, eli tuotto ei suinkaan ole syntynyt tasaisesti. Kylmähermoiselle ”osta ja pidä” -sijoittajalle on kuitenkin ollut tarjolla erinomainen tuotto, kunhan on vain tajunnut sijoittaa indeksiin eli markkinan kaikkiin osakkeisiin. Tämän jälkeen ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään.
Sijoittajan tuotto on ollut erinomainen, vaikka kaikkien osakkeiden omistaminen on tarkoittanut sitä, että salkkuun on päätynyt myös heikosti tuottaneita osakkeita. Mitä jos sijoittaja olisi hyödyntänyt jotakin sijoitusstrategiaa, eikä vain ostanut kaikkia markkinan osakkeita?
Keskittymällä vain arvo-osakkeisiin eli halpoihin osakkeisiin sijoittaja olisi saanut keskimäärin noin 11 prosentin vuotuisen tuoton. Arvostrategiaa noudattaneen sijoittajan salkku olisi tuplaantunut keskimäärin kuuden ja puolen vuoden välein.
Omistamalla vain pienyhtiöiden osakkeita sijoittajan tuotto olisi noussut jo noin 12 prosenttiin. Pienyhtiösalkku olisi tuplannut arvonsa kuuden vuoden välein.
Yhdistämällä kaksi edellistä strategiaa sijoittajan tuotto olisi ollut peräti 13 prosenttia vuodessa. Pienistä arvoyhtiöistä koostuva salkku olisi kaksinkertaistunut viiden vuoden välein.
Entä jos sijoittaja ei olisikaan tyytynyt ostamaan kaikkia edullisesti hinnoiteltuja osakkeita, vaan poiminut salkkuunsa vain laadultaan parhaat yhtiöt? Välttämällä roskan ja keskinkertaisuuden sijoittajan tuotto olisi luonnollisesti ollut vieläkin parempi.
Tähän pyrkii aktiivinen osakepoimija. Hän hyödyntää erilaisia hyviksi todettuja sijoitusstrategioita, kuten arvo-, pienyhtiö- ja laatustrategiaa ja on yksittäisten osakkeiden suhteen valikoiva. Osakepoimija tutkii ja analysoi yhtiöitä ja valitsee salkkuunsa vain kaikkein houkuttelevimmat kohteet. Osakepoimijan unelmakohde on laadultaan ensiluokkaisen yhtiön osake, jota saa ostettua huokeaan hintaan.
Miten tällaiset osakkeet sitten löytää? Tehokkailla markkinoilla hyvät yhtiöt kuuluu hinnoitella korkealle ja heikot matalalle, joten osakepoimijan osa ei ole yhtä helppo kuin indeksisijoittajan. Poikkeuksellisen hyvät sijoituskohteet ovat usein kiven alla.
Historia on kuitenkin opettanut, etteivät osakemarkkinat ole aina kovin tehokkaat. Aika ajoin markkinoille syntyy tilanteita, jolloin hyvienkin yhtiöiden hinnat putoavat todellisten arvojensa alapuolelle. Silloin on osakepoimijalla iskun paikka.
Osakepoimintaa ei turhaan pidetä sijoittamisen kuninkuuslajina. Siinä menestyminen vaatii osaamista ja vaivannäköä. Hyvä onni on syytä toivottaa tervetulleeksi, mutta sen varaan ei kannata laskea. Osakepoimijan on kehitettävä itselleen analyysiprosessi ja kyettävä noudattamaan sitä kurinalaisesti. Prosessin lopputuloksena on pieni joukko potentiaalisia sijoituskohteita, jotka täyttävät sijoittajan laadulliset ja numeeriset sijoituskriteerit.
Hyvä osakepoimija hallitsee liiketoiminnan ja yritystalouden perusteet. Käytännön kokemus erilaisista toimialoista ja liiketoimintamalleista auttaa hahmottamaan, mitä menestyviltä yhtiöiltä vaaditaan. Parhaat yhtiöt ovat luoneet itselleen esimerkiksi teknologiaan, brändiin, yrityskulttuuriin tai mittakaavaan perustuvan kilpailuedun, joka erottaa ne alan muista toimijoista. Tämän tyyppiset laatuyhtiöt toimivat yleensä johtavassa asemassa kasvavalla markkinalla. Niiden kannattavuus on erinomainen ja pääoman tuotot sitä kautta korkealla tasolla. Tase on vahva, eikä velkaa juurikaan ole.
Osakepoimijan tulee myös kyetä hahmottelemaan osakkeiden järkeviä arvostustasoja. Osakkeen arvonmäärityksen perusteiden ja keskeisimpien arvostuskertoimien hallinta auttaa. Arvonmääritysopinnot voi aloittaa esimerkiksi voittokertoimesta eli P/E-luvusta, joka kertoo osakkeen hinnan ja osakekohtaisen tuloksen suhteen. Jos P/E on vaikka 10, sijoitus maksaa itsensä takaisin 10 vuodessa, jos yhtiön tulos pysyy joka vuosi samana. Mitä matalampi P/E, sitä edullisempi osake periaatteessa on.
Arvonmääritysosaaminen on tärkeää, sillä paraskaan yhtiö ei ole hyvä sijoitus, jos osakkeesta maksaa liikaa. Kuten menestynyt sijoittaja ja sijoituskirjailija Joel Greenblatt on osuvasti todennut: ”The secret to investing is to figure out the value of something – and then pay a lot less.”
Jarkko Aho
Kirjoittaja on yksityissijoittaja ja sijoituskirjailija
