On paljon asioita, jotka eivät kuulu minulle. Ihmiset saavat uskoa, mihin haluavat, ja rakastaa, ketä haluavat. Ei kuulu minulle sanoa, mikä on oikein tai väärin. Oma uskoni on hyvin vaatimatonta. Virsi riittää ja hiljaisuus, jos sitäkään aina tarvitaan. Ja muistutan vain, että Suomessa on voimassa sukupuolineutraali avioliittolaki ja Raamattu ei ole lakikirja.
En ole juuri kiinnostunut ihmisten poliittisesta vakaumuksestakaan, vaikka sillä on yritetty lokeroida minuakin. Jo lapsena huomasin, että itsenäisyyspäivänä vakaumuksensa puolesta taistelleet eivät mahtuneet sankarihautaan. Heidän seppeleensä vietiin vähän sivummalle. Talvisodassa kaikki mahtuivat onneksi samaan monttuun. He pelastivat Suomen.
En ole kiinnostunut kenenkään varallisuudestakaan. Päinvastoin olen onnellinen menestyjistä. Tiedän jotakin yrittämisestä ja äitini todella pitkistä päivistä. Jokainen on euronsa ansainnut, ja verottaja pitää lopusta huolen. Ei kuulu minulle.
Kyllä me paheuksia osaamme ja neuvoa toisiamme oikealle tielle. Välillä olisi ehkä parempi keskittyä miettimään, mitä itse olemme valmiita tekemään.
Kansakoulussa luettiin uskon asioita niin tunnustuksellisesti, että vieläkin yksityiskohtia muistan. Ensimmäisen luokan opettajani aloitti uskontotunnin yleensä toteamuksella: eikö ole ihana asia, että Jeesus on olemassa. Ei kuulunut minulle, kenen pihalla Jeesus leikki, mutta kertomuksista päätellen kova kaveri tuntui olleen.
Joulujuhlassa pääsin enkelikuoroon. Valkoinen lakana päällä seisoin palava kynttilä kädessä muiden kanssa penkillä sanoakseni vuorostani: mutta Maria kätki nämä kaikki sanat sydämeensä ja tutkiskeli niitä itsekseen. Jälkeenpäin olen ajatellut, että nämä taisivat olla ensimmäiset synttärit, joihin pääsin.
Kaikkien kummastukseksi osasin laulaa, ja kansankoulunopettaja tälläsi minut usein koulumme aamuhartauskuoroihin. Villiä poikaa oli myös kuorossa helpompi vahtia. Aamuhartaudet olivat jänniä tilaisuuksia, koska koulussamme oli studio, josta ne lähetettiin. Lauloimme mikrofoniin Hoosiannat ja Enkeli taivaat.
Laulutaitoni vei minut myös Jyväskylässä Taulumäen kirkon lapsikuoroon. Tämä arkkitehti Elsi Borgin suunnittelema jyhkeä katedraali teki pieneen poikaan lähtemättömän vaikutuksen. Kanttori Vilho Kekkosen opastuksella löysin virret. Lauloimme usein jumalanpalveluksissa, joten virsikirjaa käytiin läpi. Toki muitakin hengellisiä lauluja esitimme.
Vilho Kekkosella oli tapana syödä voileipiä harjoituksissa ja jopa jumalanpalveluksien tekstiosuuksien aikana. Meidän poikien tehtävä oli katsoa, että kanttori pysyi ohjelmistossa ja maitopullo ei kaatunut. Usein söimme myös loput leivät. Ei kuulunut minulle paheksua maineikkaan tenorin edesottamuksia.
Minulla on paljon mielivirsiä, mutta yksi on ylitse muiden. Tämä virsi on mukanani aikuisenakin. Se on lohduttanut monessa kohtaa. Aina ei ole ruusuilla tanssittu, mutta eteenpäin on silti menty.
Ystävä sä lapsien,
katso minuun pienehen.
Minne käynkin maailmassa,
sinä olet hoitamassa.
Onni täällä vaihtelee,
taivaan Isä suojelee.
Ota, Jeesus rakkahin,
suojaan koti kallehin.
Siunaa äitiä ja isää,
heille elinpäivää lisää.
Ystävä sä lapsien,
pientäs auta holhoten.
Pidä meitä turvissas,
Jeesus, armohelmassas.
Suojaas sulje isänmaamme,
sulta kaiken lahjas saamme.
Johda, Jeesus rakkahin,
meidät taivaan kotihin. (492)
Juha Kosonen
Kirjoittaja on päätoimittaja emeritus ja Akaan seurakunnan viestintätyöryhmän jäsen.
