Kävin Akaan kirjastossa. Odottelin viisivuotiasta Lumina-tyttöäni, joka ei malttanut jättää mielenkiintoista kirjaa käsistään. Huomasin ilmaiskirjalootassa kirjan, joka sai heti kaiken huomioni. Siinä oli kansi, jossa pieni, juuri Luminan ikäinen tyttö juoksi liekkien keskellä. Otin kirjan ja aloin lukea: ’Kaikki muistavat päivän, jolloin amerikkalainen B-29 Superfortress-pommikone ’Enola Gay’ tiputti ensimmäisen atomipommin 6.8.1945 kello 8.15 Japanin Hiroshimaan tuhoten alleen kokonaisen kaupungin.
Nielaisin tyhjää, mutta oli pakko jatkaa lukemista. Kuvan pikkutyttö kertoi kirjassa tarinaansa. Hän eli rauhallista elämäänsä hyvässä kodissa, kunnes sota alkoi ja tapahtui pahin. Asia, mitä kukaan ei osannut olettaa. Atomipommi pudotettiin hänen kotikaupunkiinsa ja poltti kaiken. Talot, puut, eläimet, ihmiset. Kuumuus oli sietämätön. Japanilaiskaupunki altistui jopa 5 500 celsiusasteen lämpötiloille, ja pommi valkaisi kaupungin silmänräpäyksessä. Henkiin jääneille ei löytynyt vettä, kaikkialla kuului vain itku ja huuto. Pienet vauvat huusivat kovimmin, koska heidän hentoinen ihonsa oli pahasti palanut ja äidit olivat kuolleet.
Sota loppui, mutta hinta oli liian kova. Hiroshimassa sai surmansa heti 75 000 ihmistä ja kymmenet tuhannet loukkaantuivat.
Oppiiko ihminen virheistään? Hiroshiman jälkeen sana atomipommi on ollut aiheena tabu, kunnes nyt. Sota, valta, mahti ja ylpeys tuntuvat vievän loputkin järjen rippeet. Emmekä me tiedä kuka painaa nappia ja milloin se tapahtuu, vai tapahtuuko. Tällaisessa maailmassa elämme perheinemme.
Mutta. Toivoa on.
Hiroshimalainen pikkutyttö lennätettiin Amerikkaan ja hänelle tehtiin kymmeniä ihonsiirtoja ja leikkauksia. Hän selvisi ja hänet hoidettiin kuntoon. Monet eivät selvinneet, eikä heitä hoidettu. Mutta tämä tyttö selvisi.
Tiedätkö, että mitä ikinä maailmassa tulee vielä vihan ja kostokierteen takia tapahtumaankaan, sinun ja sinun perheesi käy hyvin, jos turvaat Jumalaan. ’Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää Häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin´, kirjoittaa Matteus. Älä siis pelkää sitä, mitä ihminen voi sinulle tehdä, sillä sieluasi ja sydäntäsi se ei koskaan saa.
Vaikka uuden opintosuunnitelman takia kouluista viskattiin ulos hengelliset asiat, jotka opettivat lapsia antamaan anteeksi, olemaan kiusaamatta, rakastamaan vihollisiaan ja Jumalaa, niin silti ne eivät ole lakanneet olemasta. Vaikka rakkauden nimissä suvaitaan syntiä, Jumalan sana ei muutu, eikä murene. Vaikka kirkko tekee päätöksiä, mitkä ovat ristiriidassa Raamatun kanssa, totuus ei muutu. Se ei pala tulessakaan.
Unelmani on, että kirkko keskellä kylää voisi jälleen herätä henkiin, palata sille perustalle, missä se kerran seisoi vahvana: kalliolle, joka on itse Kristus. Silloin ihmiset saisivat kirkosta sen, mitä kaipaavat: sisäisen ja ulkoisen parantumisen, ilon, yhteyden toinen toistemme ja Jumalan kanssa ja rauhan, minkä vain Jeesus voi antaa. Hän lupaa sinulle näin:
’Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.’
Mia Joki
Seurakuntavaaliehdokas
Avoin seurakunta
