Sijoittamiseen liittyy paljon erilaisia myyttejä ja harhakäsityksiä. Monet niistä koskevat rahastosijoittamista. Aina silloin tällöin kuulee sanottavan, ettei rahastoihin sijoittaminen ole oikeaa sijoittamista tai rahastoihin sijoittavat vain ne, jotka eivät muuta osaa. Kumpikin väite on roskaa!
Rahastosijoittaja on sijoittaja siinä missä suoraa pörssikauppaa käyvä osakepoimijakin, ja monen rahastosijoittamista vähättelevän olisi itse asiassa järkevämpää sijoittaa itsekin rahastoihin. Rahastojen välillä on kuitenkin todella suuria eroja, eivätkä kaikki rahastot ole hyviä sijoituskohteita. Fiksujen rahastovalintojen tekeminen edellyttää asiaan perehtymistä.
Rahastot tarjoavat monia etuja suoriin sijoituksiin verrattuna. Niiden avulla sijoittamisen aloittaminen onnistuu, vaikkei sijoitusosaamista olisi vielä ehtinyt karttua kovin paljoa. Rahastonhoitaja vastaa siitä, että rahasto sijoittaa strategiansa mukaisesti, eikä sijoittajan tarvitse käyttää aikaa markkinaliikkeiden seuraamiseen. Rahastosijoittaja pääsee kuin varkain hyötymään korkoa korolle -ilmiöstä ja osakemarkkinoiden pitkän aikavälin kasvusta. Rahastojen avulla sijoitukset on myös helppo hajauttaa moniin eri osakkeisiin ja useille maantieteellisille alueille, vaikka sijoitettavat summat olisivat pieniä.
Helpoimmillaan sijoittamisen voi toteuttaa yhdellä ainoalla maailmanlaajuisesti hajauttavalla rahastolla.
Rahasto-ostoksillekaan ei kannata suunnata suin päin, vaan eri rahastojen vertailu ja muu taustatyö kannattaa. Valikoimaa nimittäin riittää. Tänä päivänä sijoittajille myytävien rahastojen määrä on jo suurempi kuin rahastojen kohteena olevien osakkeiden. Pää menee monella väkisinkin pyörälle.
Rahastot voidaan jakaa niiden sisältämien sijoitusluokkien mukaisesti esimerkiksi osake-, korko- ja yhdistelmärahastoihin. Viimeksi mainittu sijoittaa sekä osakkeisiin että korkoihin. Toinen tapa on jakaa rahastot aktiivisiin ja passiivisiin. Esimerkiksi aktiivisissa osakerahastoissa rahastonhoitaja tutkii osakemarkkinoita aktiivisesti ja tekee sijoituspäätöksiä näkemyksensä perusteella. Tyypillisesti aktiiviset rahastot seuraavat jotakin markkinan yleistä kehitystä kuvaavaa indeksiä. Jos rahasto tuottaa vertailuindeksiään paremmin, rahastonhoitaja on onnistunut työssään. Valitettavasti todennäköisyydet ovat rahastonhoitajaa vastaan, lähinnä rahaston perimien palkkioiden takia. Indeksin voittaminen ei siis ole kovin helppoa.
Passiiviset rahastot eli indeksirahastot ja ETF:t hyödyntävät passiivista sijoitustyyliä. Sijoittajalle ei loppujen lopuksi ole suurta väliä , ostaako hän rahasto-osuutensa ETF:inä pörssistä vai tavallisten rahastojen osuuksina rahastoyhtiöltä. Olipa sijoittajan valinta kumpi tahansa, hän saa sijoitukselleen varmuudella osakemarkkinoiden keskimääräisen tuoton matalilla kuluilla vähennettynä. Tässä mielessä passiivisten rahastojen riski on aktiivisia rahastoja pienempi.
Passiiviset rahastot ovat hyvin läpinäkyviä eli sijoittaja tietää täsmälleen rahaston sisällön. Aktiivisten rahastojen kohdalla näin ei välttämättä aina ole, sillä rahastonhoitaja voi säätää salkun sisältöä rahastolle määritetyn strategian puitteissa. Passiiviset rahastot ovatkin hyviä salkun peruspalikoita, sillä niiden avulla oman sijoitussuunnitelman mukaisen allokaation toteuttaminen onnistuu helposti.
Mihin sitten kannattaa kiinnittää huomiota sopivaa rahastoa valitessa? Itse katson ensimmäisenä nimenomaan kuluja. Jo puolen prosenttiyksikön ero rahastojen kokonaiskuluissa tekee pitkällä aikavälillä merkittävän eron rahastojen arvonkehityksessä. ETF:ien avulla kulut saa pidettyä muutamassa prosentin kymmenyksessä. Aktiivisissa rahastoissa ne nousevat helposti jopa viisinkertaisiksi.
Aktiivisten rahastojen kohdalla kannattaa kiinnittää huomiota rahastonhoitajan sijoitusfilosofiaan ja rahaston strategiaan. Älä koskaan sijoita rahastoon, jonka tuotonmuodostusta et ymmärrä. Yksinkertainen ja selkeä strategia on usein parempi kuin monimutkainen ja sekava. On myös tärkeää, että rahastonhoitajalla on merkittävä osa omasta varallisuudestaan kiinni rahastossaan. Ellei rahastonhoitaja luota omiin kykyihinsä, miksi sijoittajakaan luottaisi.
Aktiivisiksi markkinoituja rahastoja vertailtaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös rahastojen osakevalintoihin. Ellei rahaston sisältö poikkea riittävästi vertailuindeksistään, se on syytä unohtaa saman tien. Miksi maksaa aktiivisesta salkunhoidosta, jos rahaston sisältö on käytännössä indeksin mukainen.
Mitä sitten ei kannata vertailla? Yksi tällainen kiinnostavalta tuntuva, mutta todellisuudessa epäolennainen seikka on rahastojen aiempi menestys. Kuten kaikkien rahastoesitteiden pikkupräntissä lukee: Historiallinen tuotto ei ole tae tulevasta. Tästä huolimatta moni rahastosijoittaja pilaa sijoitussuunnitelmansa jahtaamalla edellisvuosien tähtirahastoja. Niiden tuotto on kuitenkin jo mennyt muiden sijoittajien taskuihin.
Rahastosijoittamisessakin toimii tuttu ja turvallinen resepti: noudata sijoitussuunnitelmaa!
Jarkko Aho
Kirjoittaja on yksityissijoittaja ja sijoituskirjailija
