Oskar Favén (taitelijanimellä Uotila) syntyi 21. syyskuuta 1853 Urjalassa ja kuoli 10. heinäkuuta 1903 Kylmäkoskella kurkunpään tuberkuloosiin vain 49 vuoden iässä. Uotila oli paitsi yliopiston lehtori, myös kääntäjä ja runoilija. Yliopiston lehtorin virasta hän joutui luopumaan jo vuonna 1900 eläen viimeiset kolme vuotta omistamallaan Vanha-Hautaan tilalla Kylmäkoskella.
Taiteellista sukua
Favénin vanhemmat olivat ratsutilallinen, valtiopäivämies Antti Uotila ja Ulrika Maria Laatu. Antti Uotila oli toiminut paitsi kunnanvaltuuston puheenjohtajana myös valtiopäiväedustajana 1863–1864. Perheessä kotitalon perijää ei perinteisesti koulutettu, mutta muut saivat valita mieleisensä ammatin. Tosin toivomuksena oli, että he valitsisivat akateemisen uran. Pojat koulutettiin siis ylioppilaiksi ja siitä eteenpäin virkamiehiksi.
Oskar Uotilan veli oli taidemaalari Aukusti Uotila ja poika taidemaalari Antti Favén. Sukuun liittyi myöhemmin taidemaalari ja professori Mauri Favén, jonka setä Oskar Uotilan poika Antti Favén oli. Perheessä ja suvussa oli siis runsaasti taiteellista lahjakkuutta. Kouluun mennessä vanhimmat veljet omaksuivat nimen Favén. Nuorimmat säilyttivät Uotila-nimen. Oskar Favén käytti Uotilaa taiteilijanimenään.
Monipuolinen kielinero
Oskar Uotila pääsi ylioppilaaksi Jyväskylän alkeisopistosta 1870 ja suoritti Helsingin yliopistossa tuomarintutkinnon 1874 sekä yleisen oikeustutkinnon 1878. Hän sai varatuomarin arvon 1878. Hän toimi vuodesta 1879 ylimääräisen kopistin virassa senaatin talousosastossa, kunnes hänet nimitettiin Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan ylimääräiseksi suomen kielen lehtoriksi 1882. Tässä virassa hän toimikin aina sairastumiseensa saakka.
Lisäksi hän kirjoitti runoja, joita julkaistiin pääasiassa sanomalehdissä ja kirjallisissa albumeissa. Hänen ehkä tunnetuimmat runonsa ovat ”Kaarinan veri” sekä runosikermä ”Hebrealaisia kuvia ja balladeja”. Runoilijan kuoleman jälkeen hänen poikansa Pertti Uotila julkaisi isänsä Kootut runoteokset (1911) kahdessa osassa. Jälkimmäinen osa sisältää suomennoksia. Oskar Uotila suomensi esimerkiksi Friedrich Schilleriä, Sándor Petőfiä, Dantea, Robert Burnsia ja Heinrich Heinelta kokoelman Runoelmia (1887).
Kaunokirjallisuuden ohella Oskar Uotila suomensi lakitekstejä. Hän julkaisi suomalaisessa asussa Leo Mechelinin toimittaman kokoelman perustuslaeistamme nimellä ”Suomen Suuriruhtinaskunnan perustuslait”. Hän oli ennen lehtorin tointaan hoitanut vuoden suomen kielen professuuria Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa. Kaikki hänen suomennoksensa ovatkin kaunokirjallisuutta syvästi tuntevan kielineron työtä. Valtiopäivillä hän toimi kielellisenä neuvonantajana ja asetusehdotusten suomennosten tarkastajana.
Lasten mukaan Oskar oli ankara, lähes sotilaallista kuria vaativa isä. Perhe asui aluksi Helsingissä ja piti Kylmäkoskea kesänviettopaikkanaan. Loppuvuodesta 1900, Oskar Uotilan sairastuttua ja jouduttua luopumaan virastaan, perhe muutti kirjansa kokonaan Kylmäkoskelle Vanha-Hautaan tilalle. Kun Oskar Favén kuoli vuonna 1903, jäi kartanon hoito lesken tehtäväksi. Perheen yhdeksästä lapsesta neljä, Pertti, Antti, Ilmari ja Esko elivät aikuisiksi. Vuosina 1916–1920 kartanon omisti heistä Esko Favén.
Tuula Vuolle-Selki
Lähteenä käytetty:
Mauri Favénista https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/1381
Aukusti Uotilasta Reitala, Aimo: Uotila, Aukusti. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 3.9.2022)
Julkaisun pysyvä tunniste URN:NBN:fi-fe20051410; artikkelin pysyvä tunniste http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-kbg-004149
(ISSN 1799-4349, verkkojulkaisu)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar_Uotila
Oskar Uotilan elämästä: Etelä-Suomi 16.7.1903, Tampereen uutiset 15.7.1903 ja Satakunta 16.7.1903
Vanha-Hautaan tilasta Akaan Seudussa Liisa Ahokas 20.7.2019 https://akaanseutu.fi/2019/07/20/hautaan-kartanoita-kaksittain/
