NELJÄN TÄHDEN PATRUUNATEHDAS: Todellinen suru on mittaamaton, eikä todellinen rakkaus pääty kuolemaan

Marjut Sariola tekee tunteikkaan roolin Helvinä, Helenan äitinä Patruunatehdas-näytelmässä. Sariolan harteilla on tuoda näkyväksi sukupolvien suru suuronnettomuuden koettelemuksissa ja uuden edessä. (Kuva: Jukka Kontkanen)Kansakuntamme on kohdannut maamme itsenäisyyden aikana kymmeniä suuronnettomuuksia, joissa kollektiivinen suru on yhdistänyt ainutlaatuisella tavalla suomalaisia. Yksi tällainen murhenäytelmä oli Lapuan patruunatehtaan räjähdys 13. huhtikuuta vuonna 1976. Suurtuho vaati 40 työntekijän hengen, ja kymmenet loukkaantuivat. Tätä mittavaa katastrofia ja sen synnyttämiä tragedioita käsitellään nyt Seinäjoen kaupunginteatterissa kantaesitetyssä Anne Koski-Woodin Patruunatehdas-näytelmässä, jonka on ohjannut tamperelainen Panu Raipia. Esitys todistaa, että todellinen suru on mittaamaton, eikä todellinen rakkaus pääty kuolemaan.
TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
AS DIGI tutustumistarjous 8 viikkoa 3,90 €.