Jari Linna unohtaa vetten päällä suppaillessa päivän duunit – ”Aina tulee henkisesti ja ruumiillisesti parempi fiilis”

Kahdeksan vuotta suppailua harrastaneen Jari Linnan mielestä parasta lajissa ovat auringonlaskut ja -nousut. Jossain kansallispuistoissa suppilaudalta on kiva katsella myös vaikka ruskan värejä. Kuva Jarno Keskinen

Jari Linna innostui sup-lautailusta alun perin ulkomaanreissulla. Samalla kertaa koukkuun jäi myös Linnan ystävä. Sittemmin Linna on innostanut lajin pariin myös koko perheensä.

– Varmaan jossain etelässä ensi kertaa näin suppilaudan, mutta varsinainen ensikontakti tuli vuonna 2014 elokuussa. Silloin kaverin kanssa vuokrattiin laudat pari kertaa. 2015 kesällä ostimme ensimmäiset omat laudat ja aloimme käydä suppailemassa säännöllisemmin, Linna kertaa.

Jari Linnan nykyinen suppilauta on retkilauta, jonka kantavuus on noin 130 kiloa. Vauhdikkaaseen menoon tarkoitetut laudat ovat soukempia ja teräväkärkisempiä. – Se riippuu melojasta, kuinka nopeasti tällä pääsee, Linna nauraa.

Linna kertoo jääneensä lajiin koukkuun saman tien.

– Kävi kuten vähän pelkäsinkin. On tämä yksinkin kivaa, mutta kaverin kanssa aina hauskempaa.

Kaverin kanssa liikkuminen on myös turvallisempaa varsinkin, jos on suppailijana kokematon.

– Minä menen aina kelluntaliivin kanssa, jos olen yksin, Linna kertoo.

Melontaakin tehokkaampi treenimuoto

Jari Linna kertoo suppailun olevan hänelle työn vastapaino.

– Töissä istun autossa tai olen konttorilla. Tällä kun lähtee, unohtuu päivän duunit. Samalla keskivartalo ja hartiat saavat liikettä. Aina tulee heti henkisesti ja ruumiillisesti parempi fiilis.

Melonta on tunnettua lääkettä muun muassa hiirikäden aiheuttamiin vaivoihin. Suppailu on vielä tehokkaampi treenimuoto. Kun laudalla seistään, treeniä saa myös alavartalo.

Suppilaudan mela on säädettävä, jotta se on aina käyttäjälle sopivan pituinen. Kuva Jarno Keskinen.

– Siinä tulee kiertoliikettäkin paljon enemmän ja tietysti jaloilla ollaan koko ajan ja annetaan joustoa. Aloittaessa huomasin, että pienet selkäkolotukset ja hartiasäryt jäivät pois kesäkaudeksi. Varmaan jotain piilolihaksiakin jostain löytyy, jos tarpeeksi tekee, Linna nauraa.

Kausi jatkuu lokakuulle

Avovesilajina suppailun joutuu lopettamaan talvikaudeksi. Jari Linna on kuitenkin onnistunut venyttämään kauden varsin pitkäksi.

– Vuoden viimeiset kerrat olen käynyt lokakuussa, ja ensimmäiset käynnit ovat olleet maaliskuulla heti kun löytyy sulia kohtia. Kyllä sinne vähän polttelee aina keväällä, Linna kertoo.

Linna käyttää kylmällä kelillä varusteina märkäpukua ja neopreenikenkiä. Toisinaan jalkineiksi riittävät urheilusukat tai villasukat, ja lämpimällä ilmalla mennään avojaloin. Liikkeelle Linna pyrkii aina lähtemään laiturilta tai rantakiviltä.

Melontaseuraa Linna saa useammastakin kaverista. Porukalla käydään lenkkiä tai tullaan rantaan lähinnä katsomaan auringonlaskua.

– Myös vaimon ja tyttären kanssa käydään.

Huippukuntoa ei tarvita

Jari Linna kertoo lajin kokeilun kynnyksen olevan matalalla. Huippukuntoa tai loistavaa tasapainoa ei vakaalla laudalla toimiessa tarvita.

– Ei minullakaan ole mikään hyvä tasapaino, mutta kyllä se on tässä kehittynyt. Laudan pohja on aivan tasainen, ja kyllä sillä pysyy pystyssä. Mitä laadukkaampi lauta, sen vakaampi se on, Linna sanoo.

Neopreenikengät ovat kylmän kelin mukavuusvaruste. Toisinaan jalkineiksi riittävät pelkät sukat, ja lämpimällä kelillä melotaan avojaloin. Kuva Jarno Keskinen.

Yksi Linnan usein käyttämä suppailupaikka on Sääksmäen silloilla. Silloilta löytyy suppailuun sopiva olosuhde melkein säällä kuin säällä.

– Pystyy jo tullessa valitsemaan, kummalla puolella meloo sen mukaan, kummalla puolella on tyyntä. Tästä pääsee rantoja koluamaan aika pitkät matkat eri suuntiin. Toki Toijalan satamankin on hyvä paikka, mutta siellä alkaa jo olla rannat koluttu, Linna sanoo.

Harrastus on vienyt Linnan muun muassa Hankoon ja Ahvenanmaalle.

– Hankoon ajoin ihan tätä varten, merivesi on keväällä kirkasta ja näkee hienosti pohjaan. Yleensä jos johonkin kauemmas mennään, kyse on samalla työreissusta.

Jonain päivänä Toijalasta Hämeenlinnaan

Pisin Linnan tekemä reissu on 16 kilometriä. Siihen kului muutamia tunteja, ja eväätkin olivat mukana.

– Kalastuskin olisi suppilaudalta mahdollista, mutta sellaista en ole kokeillut.

Hyviksi syiksi aloittaa suppailu Jari Linna luettelee tasapainon parantumisen, keskivartalon ja hartiaseudun liikkeen. Samalla saa olla vesistöjen äärellä ja nähdä maisemia.

– Seurustelua tulee samalla, on mukava höpötellä ja nauttia luonnosta. Laji sopii melkein kaikille, uintitaito on kuitenkin syytä olla olemassa, Linna sanoo.

Harrastuksen aloitus maksaa jokusen satasen siitä riippuen, millaisen laudan hankkii. Hyvä tapa aloittaa on hankkia vuokraamon käytöstä poistama lauta. Usein vuokraamot poistavat laudat jo vuoden käytön jälkeen.

– Muutenkin käytettyjen lautojen markkinat alkavat jo olla aika hyvät, yksityisetkin laittavat vanhat laudat vaihtoon. Facebookista löytyy kirppisryhmä nimellä SUP-lauta ja tarvike kirppis – vain käytettyä. Ilmatäytteinen lauta voi olla hyvä vaihtoehto, ne ovat kevyitä ja mahtuvat laukkuun, Linna vinkkaa.

Joskus Linna on leikitellyt ajatuksella tehdä vähän pidempi reissu, ehkä Toijalasta Hämeenlinnaan.

– Tai ainakin jokin pidempi reissu, yhdellä tai kahdella yöpymisellä. Ei ehkä vielä tänä kesänä.

Suppilaudan tärkeä turvavaruste on turvaköysi. Jos lautailija sattuu kaatumaan, ei lauta pääse karkuun. Kuva Jarno Keskinen.