Raimo Sinkkosen vuonna 1994 perustama Akaan Isku on ollut parhaimmillaan sadan jäsenen nyrkkeilyseura. Mitaleita seuran edustajille on kertynyt kymmeniä, kirkkaimpina niistä Satu Lehtosen tuomat kultamitalit. Seuran selkäranka ja elättäjä ovat kuitenkin tavalliset, kuntourheilusta kiinnostuneet akaalaiset. Heitä on seuran riveissä nyt tavallista vähemmän.
– Kamppailulajit olivat koronarajoitusten tikunnokassa, ihan ymmärrettävästi, kuntonyrkkeilyn valmentaja ja seuran varapuheenjohtaja Eero Kuoppa kertoo.
– Harrastajamäärät vähenivät meilläkin, kuntonyrkkeilyssäkin ollaan monella tavalla lähikontaktissa, vaikka eivät harrastajat matsia ota, juuri 81 vuotta täyttänyt puheenjohtaja Sinkkonen lisää.
Jäsenmäärän vähentyessä kärsi myös seuran talous. Vaikka kausimaksut ovat Sinkkosen mukaan edullisimmasta päästä, ovat seuran jäsenten maksamat jäsenmaksut kuitenkin seuralle tärkeitä.
– Jäsenmaksuilla me elämme. Vaikka seura pyörii täysin vapaaehtoisvoimin, niin kuluja muodostuu silti. Esimerkiksi kaikki varusteet olemme ostaneet itse, Akaan kaupunki ei ole osallistunut niihin. Viimeisimpänä isona hankintana tehtiin uuden kehän osto, se maksoi useita tuhansia euroja, Sinkkonen sanoo.
Vanhat harrastajat tervetulleita takaisin
Sinkkonen ja Kuoppa toivovat syyskuussa alkavan uuden alkeiskurssin tuovan taas lisää väkeä nyrkkeilyn pariin. Tammikuun alkeiskurssi myöhästyi koronarajoitusten takia, eikä seura sitä paljon mainostanutkaan epävarman rajoitustilanteen vuoksi.
– Syyskuun kurssi pidetään vähän isommin ja toivotaan, että lajin pariin löytää sekä uusia ihmisiä että vanhoja harrastajia, Kuoppa toivoo.
Syitä harrastamiseen löytyy helposti
Hyviä syitä nyrkkeilyn harrastamiselle löytyy. Kuntonyrkkeilyn nimi kertoo jo yhden syyn, toinen hyvä syy on lajin sosiaalinen ulottuvuus.
– Jos harrastaja jaksaa käydä harjoituksissa, kyllä kunto nousee. Se on aika tärkeä asia, kun ikää alkaa tulla. Tässä vatsarasva kyllä sulaa, Sinkkonen lupaa.
– Tämä on hyvin monipuolista, rankkaa urheilua mutta hyvällä tavalla rankkaa. Intervallityyppistä harrastamista jossa syke nousee. Aina kun lähdet treeneihin, takki on tyhjä ja paita märkä, Kuoppa kertoo.
Nyrkkeilyssä liikeradat ovat sellaisia, että loukkaantumisriski on hyvin pieni. Liikkeet ovat hyviä nivelille ja hartiaseudun jumeille.
– Paljon kiertoliikettä, keskivartaloon, alakroppaan, sellaista mitä ei arjessa saa. Myöskin hyvänlaisia tärähdyksiä tulee, se vahvistaa luita ja niveliä. Tässä on sekin puoli, että laji ei ole liian helppo, joutuu keskittymään. se on aivojumppaa, kun toinen käsi tekee jotain muuta kuin toinen. Tekee aivoille ja keskittymiskyvylle todella hyvää, Kuoppa listaa.
– Aloittajan yleinen virhe on se, että ei malta odottaa kunnon nousua. Pitäisi myös muistaa mennä ulos hankkimaan peruskuntoa, silloin lajitreeniä jatkaa paremmin, Sinkkonen kertoo.
– Lenkillä käydään välillä porukallakin, Kuoppa lisää.
”Monarissa on paljon hyvääkin”
Monarin tilat saavat Sinkkoselta ja Kuopalta sekä kehuja että kritiikkiä. Tilat olivat pitkään turhan pienet, ja uusia tiloja on haettu pitkään. Nyt tilanahtaus on helpottanut, kun nyrkkeilijöiden käyttöön annettiin tila vanhasta squashkopista. Pommisuojassa harjoitellaan silti edelleen, joten harjoitukset jakautuvat nyt kahtaalle.
– Auttaa se silti aika paljon, hiukan tietysti hankalaa että on kaksi lokaatiota, Kuoppa sanoo.
– Ilma täällä on aika raskasta välillä. Kosteutta on ja katto on vuotanut jo 90-luvulla. Kaupunki on meille ilmoittanut, että hometta ei ole mutta kosteutta on. On ihmisiä, jotka ovat sen takia lopettaneet harrastamisen, että eivät voi tänne tulla, Sinkkonen sanoo.
Kaupungin vuokraamat tilat kuitenkin samalla mahdollistavat sen, että harrastajamaksut voidaan pitää matalina, kun tilavuokrat ovat kohtuullisia.
Miehet toistaiseksi vähemmistönä
Toiminnassa ovat aina olleet vahvasti mukana naiset ja nuoret. Pommisuojan salilla on parhaimmillaan treenannut samaan aikaan yli 30 harrastajaa. Kun Sinkkonen siirtyi Valkeakoskelta Akaaseen 1990-luvun alussa, Monarin pommisuojassa harjoitteli vain muutama nainen.
– Pommisuojassa ollaan osin edelleen. Heillä oli yksi säkinriepu siellä ja ei vetäjää. Kuinka tulikaan luvattua ja jäin sitten tähän koukkuun, Sinkkonen sanoo.
Miehiäkin harrastajissa on, mutta vaihtelevasti.
– Kymmenkunta semmoista kuntoilijaa on, Sinkkonen sanoo.
– Viime vuosina miehiä on tullut mukaan yhä enemmän. Alkuvaiheessa 80 prosenttia oli varmaan naisia, se oli ihan kantava voima. Naiset tulee helpommin kokeilemaan, ehkä miehillä on isompi kynnys tulla salille. Siihen haluaisin rohkaista, että ei se sen kummempaa ole kuin tulla salille ja ruveta tekemään, Kuoppa kehottaa.
BoxingNight palaa, mutta ei ihan heti
Akaan Iskun kymmenen kertaa järjestämää BoxingNightia tuskin nähdään aivan lähiaikoina. Ongelmana on omien, ottelemaan sopivien jäsenten puute.
– Omia on oltava, Eerokin on otellut siellä. Se kiinnostaa, kun kavereita ja naapureita pääsee katsomaan. Niiden perään on kyselty monta kertaa, siellä oli aina kolmisen sataa katsojaa. Nyt ei ole suunnitelmaa, Sinkkonen sanoo.
– Ennen koronaa oli suunnitelmia, mutta ne jäi. Kyllä me vielä se järjestetään, vai mitä Rami? Kuoppa kysyy.
