Juttu on julkaistu alun perin marraskuussa 2019.
Varhaisin maininta Viialasta on vuodelta 1439, jolloin vesilahtelaiset talonpojat nousivat kapinaan liian ankaraa verotusta vastaan. Kapinan yhtenä alipäällikkönä oli Markus Viialasta, ensimmäinen historian tuntema viialalainen. Sittemmin Lempäälän käräjillä tunnettiin myös lautamiehet Bertell Viala ja Jöns Wiala.
Vuonna 1540 julkaistun maakirjan mukaan Viialan kylässä oli tuolloin 9 taloa. Viialan kartano perustettiin vuonna 1611, jolloin kaikki Viialan autiotalot yhdistettiin kartanoksi. Silloisen Tampere-Hämeenlinna-tien varrella sijaitsevasta kartanosta tuli ratsutila, jonka sai ratsumies Kristoffer Pietarinpoika. Hänestä tuli hovioikeuden asessori, mutta ei koskaan saanut toivomaansa aatelisarvoa. Hänen suvullaan kartano oli 54 vuotta.
Sittemmin kartanoa isännöivät muun muassa Florinuksen pappissuku, Boijet, von Knorringit, von Konowit ja Mellinit. Viialan ja Hautaan kartanoilla oli vuosina 1776-1811 yhteinen omistaja, Berndt Johan Mellin. Viialan kartano oli kahdeksan vuotta myös Konhon kartanonherran omistuksessa.
Viiala siirrettiin 1600-luvun lopulla Akaan seurakuntaan, mutta hallinnollisesti se jäi Lempäälän hallintopitäjään kuuluvaksi ja oikeudellisesti Pirkkalan tuomiokuntaan. Vasta vuonna 1900 kartano omistajien anomuksesta siirtyi senaatin päätöksellä Tammelan tuomiokuntaan.
Akaan Höyrysaha nousi kartanon maille
Vuonna 1873 vuokrasivat turkulaiset ja tamperelaiset liikemiehet Viialan kartanolta maata Jumusen rannalta Akaan Höyrysaha Oy:n toiminnan aloittamista varten. Sahan ensimmäinen toimisto oli kartanon pohjoispuolella, Tuomarlassa, joka myöhemmin oli Viiala Oy:n toimitusjohtajan, kauppaneuvos Arvi Kilpisen asunto.
Viialan kartanoa vuosina 1846-1877 isännöineen Karl August Granfeltin leski, tarttilalaisen vaskiseppä Ståhlbergin tytär, Rosa Aurora Granfelt, myi kartanon Akaan Höyrysaha Oy:lle vuonna 1882.
Höyrysaha omisti kartanoa kuitenkin vain kaksi kuukautta lunastaen sitten teollisuuslaitostensa vuokratontit omakseen. Kartano myytiin everstiluutnantti Fredrik af Forsellesille, josta tuli kartanon viimeinen aatelisomistaja.
Kartanon maille lisää teollisuutta
Teollisuusmies Hugo Sandbacka osti kartanon keväällä 1920 ja kesällä alkoivat nahkatehtaan rakennustyöt tilakeskuksen lounaispuolelle. Ilmeisesti nahkatehtaan rakentaminen osoittautui suunniteltua kalliimmaksi, koskapa Sandbacka yritti myydä palstatiloja ja itse kartanon huutokaupalla joulukuussa 1922.
Huutokaupassa oli tarjolla 149 palstaa, vain kymmenkunta asuntotonttia meni kaupaksi. Kartanosta oli tuolloin jäljellä 300 hehtaaria, josta viljeltyä 55 hehtaaria. Kartanossa asui tehtaanjohtaja Jooseppi Mustakallio.
Vuonna 1925 Hugo Sandbacka tarjosi kartanosta tonttimaata VR:n suunnittelemalle konepajalle, mutta sitä ei Viialaan rakennettu. Kartano oli jonkin aikaa Viljo Heleniuksella, jolta se siirtyi Emil Aaltoselle vuonna 1927.
Viialan Nahkatehdas Oy omisti kartanon vuoteen 1986. Sen jälkeen kartanon maita kaavoitettiin ja myytiin asutustarkoitukseen. Viimeiset Viialan Nahkatehtaan omistamat maat osti Viialan kunta.
Kartano säilyi kuitenkin tehtaan omistuksessa. Kun Friitalan nahkatehdas osti tehtaan, ostivat Lea ja Heikki Berglund kartanon, joka sitten oli suvulla vuoteen 2001. Sen jälkeen Viialan kartanon ovat omistaneet Taisto Asser ja Else Annikki Rantala. Kysymykseen mikä toi satakuntalaiset Viialaan, naurahtaa kartanonemäntä Else Rantala.
– Olimme jo jonkin aikaa etsineet vähän isompaa taloa. Kun tulimme tänne ja näimme tämän, se oli sillä selvä. Emme miettineet kauaa. Minua viehättivät paitsi rakennukset myös kaunis ja vehreä pihapiiri.
Kartanokaupassa tuli mukana jonkin verran myös edellisten omistajien huonekaluja. Kaikki näyttävät sopivan yhteen ja tunnelma huoneissa on aidosti kartanomainen. Suurissa saleissa sohva- ja pöytäryhmiä, seinillä tauluja ja kudonnaisia. Ja pisteenä iin päälle eteisen seinällä taulu, joka kertoo kartanon omistaneet aatelissuvut.
Nykyinen päärakennus palaneen tilalle
Kartanon asuinrakennukset 1650-luvulla lienevät olleet suunnilleen nykyisten paikoilla. Sen varsinainen päärakennus oli rakennettu 1804. Todennäköisesti tulipalossa tuhoutuneen rakennuksen paikalle nousi uusi Karl August Granfeltin isännyysaikana, vuonna 1866.
Nykyiset klassistiset piirteensä kartanon päärakennus sai arkkitehti Veikko Kallion suunnittelemassa remontissa vuonna 1927. Silloin uusittiin sisätiloja, vuorattiin hirsiseinät keilaponttilaudalla, vaihdettiin ikkunat kuusiruutuisiksi ja rakennettiin suuri avokuisti, jota kannattaa neljä doorilaista pylvästä.
Päärakennuksessa on 11 huonetta ja pihapiirin toisessa asuinrakennuksessa kahdeksan. Päärakennusta on sisältä uusittu Heikki Berglundin aikana. Muun muassa keittiö on täysin nykyaikainen. Huoneet ovat entisellään, paitsi että kakluuneja on jäljellä enää kaksi.
Piharakennuksesta sai niin rahaa kuin lääkkeitäkin
Viialan kartanon pihapiirissä oleva, vuonna 1804 rakennettu, toinen asuinrakennus on toiminut myös Viialan ensimmäisenä apteekkina ja Kansallis-Osake-Pankkina. Siellä piti aikoinaan kokouksiaan myös Viialan kunnanvaltuusto. Myöhemmin siellä pidettiin jonkin aikaa fasaaneita. Rakennus on päässyt rapistumaan eikä se ole enää asumiskunnossa.
Pihan toisella puolella olevassa työväen asuntorakennuksessa oli vuokralaisia vielä kymmenkunta vuotta sitten. 1800-luvulla kartanolla oli 11 torppaa ja se oli sekä vilja- että karjatila.
Lypsykarjan lisäksi tilalla oli hevosia ja lampaita. 800-neliöinen, tiilestä muurattu hevostalli ja navetta on purettu pois. Radan puolella sijaitseva vuonna 1921 rakennettu, tiilinen viljamakasiini toimii autotallina. Viljamakasiini, maakellari, suuli ja pergola ovat Museoviraston ympäristönsuojelukohteita.
Taidetta pihapiirissä
Viialan kartanon pihapiirissä on ollut useita graniittisia patsaita, jotka todennäköisesti olivat Emil Aaltosen sinne 1920-luvulla hankkimia. Teokset oli tehnyt Kalvolassa syntynyt, Lempäälässä asunut ja kaksi vuotta Emil Wikströmin opissa ollut Väinö Rikhard Rautalin.
Kaiken kaikkiaan Rautalin on tehnyt kuutisen sataa veistosta ja patsasta sekä useita sankarihautamuistomerkkejä Pirkanmaalle.
Puutarhan tuotteita myytiin Tampereellakin
Kartanon pihapiirin ja Tarpianjoen välissä oli ennen kartanon suuri puutarhaa, joka nykyisin on niittyä ja osittain metsittynyt. Puutarhaa hoitamaan palkattiin vuonna 1900 lääninpuutarhuri August Viksten ja sen tuotteita myytiin 1920-luvulla Toijalassa ja Tampereella.
Puutarhassa oli automaattinen kastelujärjestelmä ja puutarhaa kehitti lisää Jooseppi Mustakallio tultuaan nahkatehtaan toimitusjohtajaksi vuonna 1926.Puutarhurin asunto on vielä olemassa tienvarressa, mutta se ei ole enää asumiskunnossa ja on kokenut paljon ilkivaltaa.
