Omatoimisen vieraslajien hävittämisen voi aloittaa kitkemällä pihamaataan ja lähiseutuaan, mutta usein kitkijä huomaa seuraavana kesänä kasvin palanneen. Sitkeys palkitaan ja tuloksia tulee, kun toimi uusitaan muutamana kesänä. Niittäminen ja leikkaaminen kannattaa tehdä ennen kasvien siemenaikaa, sillä estetään lisääntymistä.
Vieraslajit ovat uhka monille alkuperäisille kasvilajeille, kun ne syrjäyttävät alkuperäistä kasvustoa ja sen jälkeen kasvusto yksipuolistuu. Vieraslajienkaan kitkeminen juurineen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin vaan vaatii maanomistajan luvan, mutta paljon voi silti tehdä.
Kurtturuusu
Haitalliseksi vieraslajiksi 1.6.2019 säädetyn kurtturuusun kasvatuskiellon siirtymäaika on umpeutunut 1.6.2022, nyt kasvatuskielto on voimassa. Kasvia ei saa enää kasvattaa edes kotipuutarhassa. Sen tunnistaa parhaiten punaisesta tai valkoisesta kukasta, jossa on viisi terälehteä ja nauriin muotoisista marjoista. Moni ei miellä kasvia haitalliseksi, mutta paikoin se on jo muodostanut laajoja piikkimattoja. Kielto asettaa velvoitteen hävittää esiintymät. Hävittäminen ei äkkiseltään mahdollisesti onnistu, mutta leviämistä on ainakin pyrittävä rajoittamaan. Kasvatuskiellon valvojina toimivat ELY-keskukset. Kurtturuusun torjunta edellyttää kuitenkin paljon ihmisten aktiivista osallistumista, ja viranomaiset ensisijaisesti pyrkivät viestinnällä ohjaamaan leviämistä. Toki tahallisesta kasvattamisesta voidaan jopa tuomita vieraslajien mukaisesti sakkorangaistukseen. Kerää ruusunmarjat eli kiulukat, joiden avulla kasvi lisääntyy, talteen astiaan ja toimita ne palaviin jätteisiin. Kasvi ei pysy kurissa leikkaamalla, linnut kuljettavat syötyään siemeniä sen vuoksi kasvusto pitää poistaa. Näivettäminen on hyvä konsti hävittämiseen.
Komealupiini
Moni on aikanaan istuttanut pihalleen kaunista lupiinia, josta on tullut myöhemmin melkoinen vaiva. Paikoin tienvarret ovat tulvillaan lupiineja. Komealupiini on hyvä esimerkki siitä, miten kasvi kehittyy uhaksi toisille. Niin kauniita kuin lupiinit ovat, ne valtaavat muiden alaa, ovat myrkyllisiä ja huonoja ajatellen hyönteisten ravintoa. Niitä voi hyvin poimia maljakkoon ja sekajätteenä ne sitten aikanaan menevät polttoon.
Jättipalsami
Jättipalsamin torjunnassa parhaita ovat lampaat. Harva kuitenkaan voi lampaita tontillaan pitää, mutta kitkeä voi ja maaduttaa jätettä, joka ei sisällä siemeniä tai juurakkoa. Jättipalsami on suurikokoinen ja mehevävartinen. Se ei ole myrkyllinen, joten sitä on helppo kitkeä. Torjunta on ajoitettava ennen siementen kypsymistä. Se tehdään kitkemällä ja viimeistään kukinta-aikana. Siemenkodat poistamalla estää yksivuotisen lajin leviämistä. Kasvit, joissa on kypsää siementä ja juurta toimitetaan polttokelpoisiin jätteisiin.
Jättiputki
Kasvi on kotoisin Aasiasta ja koristekasvina levinnyt muihin maanosiin. Jättiputken varsi on punertavan laikukas ja karvainen. Sen varsi on myös paksumpi kuin karhunputken, joka ei ole haitallinen. Erot jättiputken ja karhunputken välillä on melko selkeät, mutta myös karhunputki voi kasvaa melko suureksi. Jättiputkesta on terveydellistä haittaa, kasvinesteen reagoidessa auringonvalon kanssa voi iholle syntyä vakavia palovammoja, joten torjuntaankin on hyvä pukeutua asianmukaisesti.
Valitse kotipihalle vaikka perinneperennoja vieraskasvien sijaan, sillä ne ovat kestäviä ja pölyttävien hyönteisten suosimia. Piha-alueella voi harrastaa hyvien niittykasvien siementen kylvöä ja kasvattaa pieni keto johonkin pihanurkkaan. Luonnosta kerättyjä siemeniä voi myös kylvää vähäruohoisille joutomaille eri paikoissa, sekin on toimintaa luonnon hyväksi.
On ihanaa nähdä, kun tienvarsille palaa kasvien monivärisyys esimerkiksi saunakukat, pietaryrtit, kissankellot, ketoneilikat, päivänkakkarat.
Lähteet: wwf.fi, luontoportti.com, Maa- ja metsätalousministeriö
