Oletko joskus hukannut jotain hyvin tärkeää ja arvokasta sinulle, esimerkiksi korun, avaimet, lompakon, kännykän tai rahaa? Hätä ja huoli on tullut sydämeen. Mitä arvokkaampi ja tärkeämpi kadonnut tavara on sinulle, sitä suurempi hätä sinulla on hukatusta omaisuudesta.
Luukas 15;8-10 Jeesus kertoo vertauksen sadasta lampaasta, ja yhdestä lampaasta, joka eksyi autiomaahan ja paimenesta, joka menee etsimään sitä. Hän kertoo myös naisesta, joka kadotti hopearahan. Jotenkin voin kuvitella sitä paimenen hätää yhdestä kadonneesta ja naisen harmistusta hukatusta hopearahasta, kun itsellä on vastaavanlainen kokemus. Näin se tapahtui.
Menetin kerran varkaiden vuoksi laukussa olevat avaimet. Ei muuten, mutta asuin silloin Bangkokissa ja kassissa olevien avaimien lisäksi kassi sisälsi hieman rahaa ja osoitteita. Varsinaisen rahapussin olin ottanut mukaan ostoksille. Autoon murtauduttiin ja kassi vietiin etuistuimelta. Laukussa oli Bangkokin esikaupunkialueella sijaitsevan Rauhan kirkon esitteitä, missä toivotettiin tervetulleeksi tiettyyn osoitteeseen jumalanpalveluksiin sekä thaikielisiä Jeesus-lehtisiä. Siinä vaiheessa, kun huomasi laukun kadonneen, sydämeen syöksähti melkoinen kauhu ja pelko, sillä olin kuullut hurjia tarinoita kotiin pyssyjen kanssa murtautuneista varkaista. Laukussa oli avaimia ja thaikielisiä osoitteita. Kotiosoite taisi olla englanninkielinen. Vaikka talossa, missä asuin, oli vartija, nimen ja avainten avulla pääsisi huomaamatta huoneistoon. Ei voinut muuta kuin huokaista ja rukoilla, että Jumala rakkaudessaan hoitaisi asian parhain päin. En ajatellutkaan, että saisin koskaan laukkuani takaisin miljoonakaupungissa. Se tuntui mahdottomalta ajatukselta. Työyhteisön esirukous myös karkotti raastavan pelon, joka jäyti mieltä tapahtuneen jälkeen.
Jumala kuitenkin kuuli rukoukseni. Jonkin ajan kuluttua sain puhelinsoiton. Puhelimessa englanninkielinen mieshenkilö kyseli, olinko kadottanut jotain. Hän kertoi asuvansa Bangkokin esikaupunkialueella ja olevansa lähetystyöntekijä. Kerroin varkaudesta ja kassin sisällöstä. Mies toimi erään huumeongelmaisten hoitokodin johtajana. Hän kertoi, että joku heidän asiakkaistaan oli löytänyt laukkuni talon lähellä olevasta roskiksesta ja nähtyään suomenkielistä kirjoitusta tuonut laukun hänelle. Kassin sisältö oli koskematon. Kun hämmästelin asiaa, mies kertoi, että varas oli ehkä huomannut Jeesus-kirjasista laukun kuuluvan jollekin ” Jumalan ihmiselle” ja tällaiselta henkilöltä kuten esimerkiksi buddhalaiselta munkilta varastaminen tuo erittäin huonoa onnea ja pahoja asioita elämään. Sen vuoksi siitä piti päästä eroon. Minä sain takaisin laukkuni, vaikka en edes etsinyt sitä. Helpotus oli valtava, kun oivalsin, että Jumala oli hoitanut asiani parhain päin.
Luukkaan evankeliumissa 15:8 nainen etsi rahaansa, kunnes löysi sen ja kutsui sitten ystävänsä ja naapurinsa juhlaan löydöstä iloitsemaan. ( Luuk 15:9) Jeesus jatkaa jakeessa 10: ” Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.” Jeesus odottaa meidän syntisten, erehtyvien, itsekkäiden, juoruilevien, anteeksiantamattomien, kaunaisten, kateellisten ynnä muiden ihmisten tekevän parannuksen ei niin, että alkaa parannella oman elämänsä vaellusta, vaan kääntyvän armahtavan Jumalan puoleen.
Luukas kertoo edelleen paimenesta, joka etsii sitä yhtä lammasta niin kauan kunnes hän löytää sen. Paimen nostaa lampaan harteilleen ja kantaa kotiin. Kiitollisuus kadonneesta on suuri. Jeesus etsii meitä kadonneita, omille harharetkillemme lähteneitä ja Jumalasta erossa olevia ihmisiä ja haluaa saattaa meidät elävän Kolmiyhteisen Jumalan yhteyteen. Jumala etsii koko ajan kadonneita lapsiaan kuten lähetystyöntekijä etsi varastetun laukun omistajaa. Näin syntynyt onnellinen yhteyden löytyminen tuottaa iloa molemmin puolin.
Aila Laaksonen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuutettu.
