Toijalalaissyntyinen laulaja Aki Sirkesalo olisi täyttänyt tämän vuoden heinäkuun 25. päivä 60 vuotta. Tapaninpäivänä 2004 kohdannut tsunamikatastrofi koitui artistin ja hänen perheensä kohtaloksi heidän lomaillessaan Thaimaan Khao Lakissa. Sirkesalo oli tuohon mennessä ehtinyt tehdä jo pitkän musiikkiuran.
Kesäkuussa ilmestyi Laura Haaralan ja Antti Luukkasen kirjoittama elämäkerta Aki Sirkesalo – Musiikki soi, jossa kerrotaan Sirkesalon elämäntarina musiikin parissa.
Harrastustentäyteinen nuoruus
Ensimmäiset askeleet kohti musiikkiharrastusta tuleva kansansuosikki otti seurakunnan lapsikuorossa. Sen pariin veti kavereiden esimerkki. Muitakin harrastuksia Aki kokeili. Esimerkiksi partio ja jalkapallo kuuluivat pikku-Akin lapsuuden puuhiin. Jalkapalloa Aki saattoi höntsämielessä potkia kavereidensa kanssa tosin vielä aikuisiälläkin.
Seurakuntaan perustettiin myös puhallinorkesteri, johon Aki liittyi soittamaan trumpettia. Myöhemmin puhallinharrastus jatkui VPK:n orkesterissa. Kuoron ja orkesterin kanssa käytiin esiintymässä ulkomailla asti. Tämäkään harrastus ei jäänyt vain nuoruuteen, sillä instrumentti säilyi Akin soitinarsenaalissa mukana aina soolouralle saakka.
Oli loogista, että myös rockmusiikki löysi pian tiensä tulevan lauluntekijän luo. Ensiaskeleensa kitaristina Aki otti isoveljensä Vesan kitaralla, vaikka olikin veljestään poiketen vasenkätinen. Ensimmäiset bändiviritykset eivät olleet kuitenkaan vielä pitkäikäisiä.
Lukioaikana Aki kävi lisäksi Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa opiskelemassa. Helsingissä Aki kävi myös Radion nuorisokuoron tiimoilta, jonne hän oli hakenut ja päässyt 15-vuotiaana.
Rinnalla kiinnosti myös teatteriharrastus, jota harjoitettiin Toijalan nuorisoteatterissa ja Toijalan näyttämöllä.
Viisi laudaturia ylioppilaskirjoituksissa
Kun Aki vuonna 1981 kirjoitti viisi laudaturia eli jokaisessa kirjoittamassaan aineessa, hän oli ehtinyt harrastaa musiikkia jo pitkään. Hän oli jo tuolloin soittanut keikkoja soolona koulun tapahtumien lisäksi esimerkiksi Toijalan Elävän musiikin yhdistyksen järjestämässä sataman Kesäkonsertissa.
Nuorison taidetapahtumaan Aki osallistui vuonna 1978. Samoissa karsinnoissa Empty Set -yhtyeensä kanssa ollut ja solistin kyvyistä vaikuttunut Arto Salonen puhui Akin bändiinsä laulajaksi.
Empty Set hajosi tuolle ajalle tyypillisesti pian, mutta yhtyeen jäänteistä syntynyt Dalton Trumbo oli jo vakavampi yritys. Rumpali Salosen ja kitaristi-laulaja Sirkesalon lisäksi yhtyeessä vaikuttivat basisti Harri Vierimaa ja kitaristi Ari Kutila.
Dalton Trumbo -nimi vaihtui kuitenkin pian. Uusi valinta oli U-Puu. Nimi oli Akin arvostamasta reggae-kulttuurista lähtöisin, mutta bändin musiikissa kuului enemmänkin tuolloin suosittu uusi aalto. Vaihtelua normaaliin bändisoundiin toi Akin puhaltama trumpetti.
Rockin SM-kisoihin
U-Puun kohtaloksi koituivat normaalit nuorten bändien ongelmat. Jäsenten huomiota veivät niin tyttöystävät, armeija kuin jatko-opiskelut. Akille yliopiston ovet eivät vielä yrityksestä huolimatta auenneet, mutta opiskeluja hän jatkoi kansanopistossa, minkä jälkeen hän suoritti siviilipalveluksensa.
Tämän jälkeen Akin opiskelut jatkuivat Jyväskylän yliopistossa, jossa hän aloitti opiskelemalla taidekasvatusta. Näihin aikoihin bänditoiminnassa alkoi myös käänne parempaan suuntaan.
U-Puusta Akin soittokavereiksi olivat jääneet Salonen ja Kutila, mutta basisti Kalle Hurmeen mukaantulon myötä toiminta sai uuden sysäyksen. Syntyi Naamiot.
Se oli astetta vakavammin otettava bändi, josta osoituksena oli muun muassa sen menestyminen Rockin SM-kisoissa. Naamiot treenasi poikkeuksellisen ahkerasti Toijalan Sampolassa, mikä takasi että yhtye oli valmiimpi kuin moni muu tuon ajan harrastelijabändi.
Vuoden 1984 Rockin SM-kisoissa Naamiot voitti Tampereen aluekarsinnan ja pääsi lopulta aina Messukeskuksessa televisioituun finaaliin saakka. Siellä jännitys jäykisti yhtyettä eikä Naamiot selviytynyt kärkikolmikkoon.
Menestymättömyys oli Akille pettymys, vaikka kisakokemus takasikin enemmän keikkoja ja paikallista suosiota. Hyvästä alusta huolimatta myös Naamiot hajosi.
Huippusuosio koittaa
Aki alkoi irtautua Toijalan musiikkikuvioista, sillä Jyväskylän-opintojen lisäksi häntä työllisti nyt myös Rockradion juontajan tehtävät, joihin hän oli päässyt tutustumalla Rockin SM-kisoissa toimittaja Heimo Holopaiseen.
Valtakunnalliseen tunnettuuteen Aki nousi seuraavan yhtyeensä Giddyupsin kautta, mutta silloin hän oli jo muuttanut Helsinkiin. Kaksi albumia tehnyt Giddyups kuului vahvasti pääkaupunkiseudun rock-kuvioihin, vaikka lopullista läpimurtoa ei tullutkaan.
Soolouran vuoro koitti loppuvuodesta 1994, minkä jälkeen Aki Sirkesalo tunnettiin varmasti joka puolella Suomea. Vuonna 1995 ilmestyneen Mielenrauhaa-soolodebyytin ensihitti Naispaholainen on yhä suomalaisen popmusiikin ikivihreitä.
Alkuvuosien suosio oli hurjaa ja sen tyynnyttyäkin Aki jäi kiintotähdeksi suomalaisen kevyen musiikin kärkikaartiin. Hänet tunnettiin myös tv-juontajana Sami Saaren kanssa muun muassa Groovymeisseli-musiikkiohjelmassa.
Kymmenen vuotta kestäneen soolouran katkaisi ennenaikaisesti kohtalokas lomamatka Thaimaahan. Aki oli juuri saanut valmiiksi albuminsa Sanasta miestä, kun Aki perheineen suuntasi lomamatkalle kaukoitään. Tsunamiturmassa menehtyi koko Sirkesalon perhe, johon kuului Johanna-vaimon lisäksi lapset Sampo ja Saana.
Viides ja viimeinen levy Sanasta miestä julkaistiin postuumisti vuonna 2005. Levyn tuotot ohjattiin hyväntekeväisyyteen.
Toijala kuului myös levyllä
Aki ei hylännyt Toijalaa missään vaiheessa. Vanhempien luona käytiin perheen kanssa vieraisilla ja joskus saatettiin piipahtaa myös bändien keikkareissuilla.
Toijalan maisemiin Aki palasi myös tv-ohjelmassa Hotelli Sointu keväällä 2000.
Ohjelman yhdessä osiossa lauluntekijävieraille annettiin tehtäväksi säveltää ja sanoittaa laulu neljässä tunnissa annetun aiheen ja siihen sisältyvän tekstirivin puitteissa.
Hotelli Sointua juonsi Arto Nyberg, joka tiesi Akin olevan lähtöisin Toijalasta. Niinpä hän määräsi yhdeksi tekstikatkelmaksi Pentti Saarikosken runosta peräisen olevan sitaatin ”Toijalan takana ei ole paljon mitään”. Viialasta kotoisin olevan Nybergin mukaan valinnan yksi ulottuvuus oli paikkakuntien välinen ystävällismielinen naljailu. Laulun sisällön määrittäväksi nimeksi valikoitui Lehdissä eletty elämä.
− Se kertoo ihmisestä, joka elää sijaiselämää. Vähän niin kuin J. Karjalaisen kappale Mies jolle ei koskaan tapahtu mitään. Molemmissa on samanlainen tarkkailijan asema. Toijala on Akin kappaleessa enemmän sellainen mielentila, Nyberg analysoi.
Aki oli tekemäänsä lauluun niin tyytyväinen, että julkaisi myöhemmin uudelleen sovitetun version kappaleesta nimellä Toijalan takana. Se julkaistiin Halutuimmat-kokoelma-albumilla vuonna 2002.
− Toivon, että laulusta välittyy myötätunto pienen ihmisen suuria haaveita kohtaan, artisti itse kertoi kappaleesta kokoelmalevyn kanssa yhtäaikaa ilmestyneessä Halutuimmat-nuottihistoriikissaan.
