Akaan kaupunginhallituksen viimeviikkoinen päätös hylätä kaupunginjohtaja Antti Peltolan esitys, jonka mukaan Akaa liputtaisi Toijalassa torilla, Viialassa kirjastolla ja Kylmäkosken koululla 9.7.2022 ja jatkossa vuosittain Helsinki Pride -viikon päätöspäivänä pride-lippua käyttäen asettaa Akaan kaupunkina erikoiseen valoon.
Kaupunginhallituksen päätös on periaatteessa myös pride-lipun kannalta myönteinen. Kaupunginhallituksen päätöksen mukaan rekisteröityjen järjestöjen ja yhdistysten on mahdollista liputtaa Akaan kaupungin omistamissa saloissa tapahtumakohtaisella viranhaltijapäätöksellä. Päätöksellä kuitenkin asetetaan viranhaltijat paljon vartijoiksi ja samalla ylimmät päättäjät välttävät tekemästä pride-liputuksen kaupungin toiminnaksi ottavaa päätöstä, joka saattaisi ärsyttää osaa äänestäjistä.
Selkeämpää olisi ollut tehdä kaupunginjohtajan alkuperäisen esityksen mukainen päätös. Sillä olisi paitsi pidetty selkeä linja erilaisten liputusten suhteen, ennen kaikkea lähetetty positiivinen Akaa-viesti maailmalle. Kerrottu, että Akaa seisoo tasa-arvon puolella ja eriarvoisuutta vastaan. Kun se mahdollisuus jätettiin käyttämättä, pitäisikö nyt päätellä, että Akaa on eriarvoisuuden puolella tasa-arvoa vastaan? Sitä mielikuvaa kukaan tuskin haluaisi Akaasta maailmalle lähettää.
Miksi sateenkaariliputusta ehdottanut esitys ei mennyt läpi? Jos taas vältetään tarttumasta ilmeisimpään, päällimmäiseen selitykseen ja mennään vähän syvemmälle, sieltä löytynee halu vastustaa muutosta ja takertua vanhaan. Useimmat yleistä elämänkokemusta omaavat voivat vastata kysymykseen, miten käy niille asioille ja ihmisille, jotka yrittävät pysähtyä paikoilleen ja vastustaa muutosta? Harvassa ovat he, jotka ovat onnistuneet tavoitteessaan pysäyttää aika siihen hetkeen, jolloin kaikki oli heidän mielestään hyvin, asiat järjestyksessä ja muut ihmisetkin kunnollisia. Yleensä sellaiseen pyrkivät joutuvat huomaamaan, että se ainoa pysyvä asia todellakin oli muutos.
Olemme kehittäneet esimerkiksi termin entisaika kuvaamaan sitä, millaista aika oli ennen, siis ennen kuin se muuttui sellaiseksi mitä se on tänään. Onko tuon termin keksimisen jälkeen jokin muuttunut? Onko maailma ehtinyt tulla valmiiksi niin, että se voidaan jäädyttää paikalleen, täydelliseksi maailmaksi? Jos on, pitää seuraavaksi kysyä, kenen mielestä maailma on tullut täydelliseksi ja kuka on suljettu ulkopuolelle ajattelemaan, että maailma ei itse asiassa olekaan kovin täydellinen.
Rauhanomaisessa yhteiselossa pienetkin yhteisöt kukoistavat ja eripurassa suuremmatkin kaatuvat. Akaa on pieni yhteisö, jolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin yrittää kukoistaa yhteistyön kautta. Yhteistyön ajatukseen kuuluu oleellisesti yhteistyökumppanin pienten kauneusvirheiden hyväksyminen. Se, että yhteistyökumppani ei ole täydellinen, ei saisi estää kykyämme yhteistyöhön. Jos suostumme leikkimään yhdessä vain niiden kanssa, jotka vastaavat odotuksiamme täydellisesti ja ovat kuin omia kopioitamme, jäämme totaalisen yksin. Asetumme eriarvoisuuden puolelle tasa-arvoa vastaan. Hylkäämme kukoistuksen ja saamme alkaa odottaa omaa kaatumistamme.
Kommentointi on suljettu.