Viime lokakuussa Tampereella perustettu valtakunnallinen Perheiden ja lähisuhteiden tutkimusseura ry mahdollistaa Suomessa tehtävän korkeatasoisen tieteellisen toiminnan ja verkostoitumisen perhe- ja lähisuhteiden tutkimuksessa. Uuden tutkimusseuran perustaminen pohjautuu vuosina 2003-2015 toimineen valtakunnallisen perhetutkimuksen tutkijakoulun ja sen jälkeen toimineen vapaamuotoisen perhetutkimusverkoston pitkäjänteiseen yhteistyöhön aihepiirin tutkimuksen parissa. Uutukaisen tutkimusseuran hallituksen tamperelainen jäsen ja sidosryhmävastaava, sosiaalityön yliopistolehtori Rosi Enroos sanoo, että yhteiskuntamme tarvitsee koko ajan monipuolista tietoa perheistä ja lähisuhteista. Hänen mielestänsä perhe on haastava tutkimuskohde.
Tutkimusseura edistää monitieteistä ja -alaista perheiden ja läheissuhteiden tutkimusta Suomessa. Rosi Enroos pitää koko yhteiskuntamme etuna sitä, että alan parhaat asiantuntijat on saatu yhteen.
– Jos perhe- ja lähisuhdetutkijat toimisivat vain omissa yliopistoissaan, ja jos he olivat vain omissa poteroissaan, menettäisimme jotakin todella arvokasta, Enroos sanoo.
Pian vuoden ikäistä Perheiden ja lähisuhteiden tutkimusseuraa eli PELSiä tukevat muun muassa Kela, Itä-Suomen yliopisto, Haukkalan säätiö sekä Perheiden, lapsuuden ja nuoruuden tutkimuskeskus Perla.
Tutkimusseuran hallituksen jäsenet kattavat hyvin maamme korkeakoulut, joissa perhe- ja läheissuhdetutkimusta tehdään. Puheenjohtajana on Anna-Maija Castrén Itä-Suomen yliopistosta. Varapuheenjohtajana toimii Petteri Eerola Jyväskylän yliopistosta. Perhetutkimuspäivien yhteyshenkilönä on Sari Ahlqvist-Björkroth Turun yliopistosta. Sidosryhmävastaavana on Rosi Enroos Tampereen yliopistosta. Tiedotusvastaavana toimii Aino Luotonen Helsingin yliopistosta. Sihteerinä on Kaisa Malinen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Talousvastaavana on Johanna Närvi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Jäsenvastaavana on Henna Pirskanen Lapin yliopistosta. Sihteerin varahenkilönä on Ella Sihvonen Kelasta.
Tutkimusseuran jäseniksi ovat tervetulleita kaikki perheiden ja läheissuhteiden tutkimuksesta kiinnostuneet tutkijat, ammattihenkilöt, opiskelijat ja yksityishenkilöt.
Enroos muistuttaa, että koko tutkimusseuran tehtävänä on edistää monitieteistä ja -alaista tutkimusta.
Tämän vuoden marraskuussa Turussa järjestetään perhetutkimuspäivät, jonne odotetaan satoja osallistujia. Tavoitteena on, että silloin olisi paikalla eri orientaatioilla toimivia perhetutkijoita, lääkäreitä sekä ammattilaisia, jotka ovat tekemisissä perheiden ja erilaisissa läheissuhteissa elävien ihmisten kanssa.
– Näkö- ja lähestymiskulmia on poikkeuksellisen paljon, ja ne ovat erittäin kiinnostavia kokonaisuuden kannalta, Enroos toteaa.
Enroosin oma tutkimusosaaminen kohdistuu erityisesti haavoittuvissa tilanteissa oleviin lapsiin ja perheisiin perhetutkimuksen ja lastensuojelun näkökulmista. Hän tutkii muun muassa huostaanottopäätöksentekoa sekä vankien lapsia ja vankien perhesuhteita. Hänen tutkimuksensa kiinnittyy sosiaalityön kysymyksiin, auttamisjärjestelmiin ja instituutiomaisiin käytäntöihin, lapsen oikeuksiin ja laadullisiin tutkimusmenetelmiin. Häntä kiinnostavat myös osallisuus, dialogisuus sekä tutkimuseettiset kysymykset.
– Meidän on tärkeää muistaa, että esimerkiksi tutkimukset eivät kohdistu vain niin kutsuttuihin tavallisiin perheisiin. Helposti ajatellaan länsimaista ydinperhemallia, johon kuuluvat äiti, isä ja lapsi tai lapset. Se on nykymaailmassa vain yksi vaihtoehto. On huolehdittava siitä, etteivät erilaiset perheet jää syrjään. Yhteiskunnan on tunnistettava hyvin erilaiset ja monenlaiset perheet ja niiden tilanteet. Henkilö määrittelee itse sen, millainen juuri hänen perheensä on, keitä siihen kuuluvat, Enroos teroittaa.
Enroos huomauttaa, että perhekäsite on vahvasti kulttuuritaustainen. Näin ollen jonkin ihmisen perhe voi olla koko hänen sukunsa.
– Myönteistä on, että meillä Suomessa on jo tunnistettu ja tunnustettu perheiden moninaisuus. Tämä on hyvin merkityksellistä esimerkiksi kriittisen perhetutkimuksen näkökulmasta, Enroos sanoo.
Näkökulmia arjen tosiasioihin
Rosi Enroos kohtaa omassa tutkimustyössään perheiden ja lähisuhteiden monenkirjavat kasvot.
Enroos nostaa tarkastelun kohteeksi vankien perhe- ja läheissuhteet. Vankeudessa olevan lapsi ei jaa jokapäiväistä arkea vanhempansa kanssa. Lapsi voi olla huostaanotettu, ja hänellä on sijaishuoltaja.
– Silti vankilassa oleva äiti tai isä ja elämäänsä yhteiskunnassa jatkava lapsi voivat kokea olevansa perhe. Huomionarvoista on se, miten tällaista perhettä tutkitaan? Enroos konkretisoi.
Enroos nostaa toisen esimerkin lastensuojelun maailmasta. Huostaanotettu lapsella on biologiset vanhemmat, ja sitten hänellä ovat sijaisperheen vanhemmat.
– Perhetutkimuksen näkökulmasta relevanttia on, kuuluvatko niin omat biologiset vanhemmat kuin sijaisvanhemmat lapsen perheeseen, Enroos herättelee.
Enroos toteaa, että niin sanottu lomaketutkimus nostaa näkyväksi tietyt seikat tyyliin, montako alle 18-vuotiasta huollettavaa lasta aikuisella / vanhemmalla on.
– Vodaan kysyä, monestako lapsesta pidät huolta. Palaamme realiteettiin, etteivät asiat ole yksioikoisia, Enroos korostaa.
Suomi on arvovapaa yhteiskunta
Vaikka suomalaisessa yhteiskunnassa ydinperheajattelu on vahvaa, yhteiskuntamme tunnistaa erilaisia perhe- ja lähisuhdemalleja.
– Suomi on arvovapaampi kuin monet muut maat, Rosi Enroos huomauttaa.
– Homoparit voivat virallistaa parisuhteensa. Uusperheet ovat olleet jo pitkän aikaa arkitodellisuutta. Vuoroasuvat lapset ja nuoret ovat tätä päivää, Enroos listaa.
– Esimerkiksi Kuubassa perhe on tyystin erilainen kuin Suomessa. Siellä ihmiset kävelevät sisälle ja syövät samasta jääkaapista, Enroos valottaa.
Enroosin mukaan perhetutkimuksesta puhuttaessa päällimmäisenä ajatuksena on, että siihen kuuluu lapsi.
– Perheeseen voivat kuulua myös vanhukset. Silloin vanhusten hoito on otettava huomioon. Mitä lapsella tarkoitetaan, on haastava kysymys – onko lapsi se joka määrittelee perheen.
Enroos palaa vangin asemaan. Perheellä on oikeuksia, ja lapsella on oikeuksia. Lainsäädännön mukaan lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, ja viranomaisten on järjestettävä tapaamiset.
Suomalaisen yhteiskunnan järjestelmät ottavat annettuna ydinperheen. Enroosin mukaan neuvolat ja koulut tunnistavat hyvin erilaisia näkökulmia ja malleja.
Voiko yksi ihminen muodostaa perheen?
Rosi Enroos sanoo, että yksi ihminen voi muodostaa perheen. Silloin henkilö on valinnut asian itse.
– Tällainen ihminen ei ole yksinäinen, vaan hän voi valita omat läheissuhteensa, ja ihminen on aina myös jonkun lapsi.
Enroos korostaa, että kunkin perhemääritelmää on kunnioitettava.
Enroosin mukaan suomalainen lainsäädäntö on perhekeskeinen. Perheen vaikutus näkyy esimerkiksi Kelan tuissa ja lapsien valvojakysymyksissä.
Enroosin mukaan yhteiskunnassamme käydään varsin paljon perhekeskustelua. Tutkijana hän toivoo, että perhe- ja lähisuhteita koskeva tutkimus otettaisiin vahvasti huomioon yhteiskuntaa rakennettaessa ja lakeja säädettäessä.
– Kaiken kaikkiaan ihmiset kokevat, että perhe on tärkeä. Asia nousi esille muun muassa koronapandemian aikana. Kuolinvuoteellaan moni sanoo, että hänen olisi pitänyt olla läheistensä kanssa enemmän.
MATTI PULKKINEN
