Jimi Mäkipää ojentaa kätensä ylös äitiään Anni Hermiötä kohti kuin kertoakseen: äiti, ota syliin. Ja äitihän ottaa.
– Haluan olla tosi rakastava ja rento äiti. Ei liian tiukkaa kuria saa olla, mutta kyllä sitäkin tarvitaan, ettei lapsesta tulisi liian hemmoteltu. Veikkaan silti, että hemmottelen tuon pilalle, Anni Hermiö naurahtaa.
Hän on ehtinyt miettiä kasvatusperiaatteitaan ja opetella vanhemmuutta kutakuinkin puolitoista vuotta, sillä Jimi täyttää marraskuussa kaksi vuotta.
Raskaus alkoi yllätyksenä Annin ollessa vasta 16-vuotias. Hän oli juuri täyttämässä 17 tullessaan äidiksi.
– Rehellisesti sanottuna se ei ollut hyvä ikä tulla äidiksi, mutta päivääkään en kadu. Alusta asti oli selvää, että nyt kannetaan vastuu, kun asiat ovat menneet näin. Abortti ei ollut vaihtoehto missään vaiheessa, nyt 18-vuotias Anni Hermiö sanoo.
Ajankulu on yllättänyt
Jo ennen vauvan syntymää orivesiläinen Hermiö oli asunut yhdessä lapsensa isän kanssa. Aikuisuuteen kuuluvat velvollisuudet ja kotiaskareet olivat tuttuja, joten niitä ei tarvinnut opetella vauvanhoidon lomassa.
– Edelleen jos tulee jotain ongelmia, soitan porukoilleni, hän kertoo.
Hän kokee pärjänneensä arjessa Jimin kanssa hyvin.
– Oma lapsi on jotain parasta. Jimi tulee aina olemaan elämäni ykkösmies. Se on palkitsevaa, kun näkee toisen kehittyvän koko ajan, vaikka aika menee ihan liian nopeasti. Ajankulu on yllättänyt minut.
Jimi käy päivisin päiväkodissa, kun Anni-äiti opiskelee liiketoimintaa. Pari vuotta kestänyt suhde lapsen isään päättyi Jimin ollessa vauva. Nyt heillä on yhteishuoltajuus, ja Jimi on joka toisen viikon isänsä luona.
– Ei se vauva-arki mitään helppoa ollut, vaikka Jimi helppo vauva olikin, Hermiö toteaa.
Viikkoja pelkoa ja sairaala-arkea
Erityisen rankkoja perheelle olivat synnytyksen jälkeiset viikot, sillä Jimillä diagnosoitiin sydänvika pari päivää syntymän jälkeen, juuri kun nuori perhe oli kotiutumassa pienokaisensa kanssa.
Jimi oli vain muutaman viikon ikäinen, kun aortankaaren ahtauma leikattiin.
– Olimme monta viikkoa sairaalassa. Se oli raskasta ja pelottavaa aikaa. Olin ihan sokissa ne viikot, ja romahteluja tuli, totta kai. Leikkaus oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, jotta ahtauma saatiin purettua.
Arkeen sydänvika ei tällä hetkellä vaikuta, eikä sitä näe Jimistä päälle päin.
– Vauvaiässä kontrolleja oli tosi usein, mutta nyt kun on menty parempaan suuntaan, kontrolliväli on pidentynyt. Mutta tuleehan sitä päivittäin mietittyä, tulevaisuuttakin ajatellen. Toistaiseksi rajoituksia ei ole.
Tukirinki apuna
Päiväkotipäivien jälkeen äiti ja poika suuntaavat mielellään leikkipuistoon tai sukulaisiin.
– Minulla on paljon tukiverkkoa lähellä, ja saan apua reilulla kädellä niin kavereilta kuin isovanhemmilta. Isosiskoni ovat tosi paljon Jimin kanssa tekemisissä, auttavat ja tekevät ruokaa.
Välillä Hermiö myöntää toivovansa, että rinnalla olisi toinen vanhempi arkea jakamassa. Pyykinpesu ei ole hänen suosikkinsa, mutta ruokaa hän tekee mielellään.
– Välillä tulee tunne, että voisi tässä toinenkin olla jeesaamassa, mutta pärjään hyvin itsekin. Ovathan yöunet lyhyemmät nyt, kun kaikki vastuu lapsesta ja kotitöistä on itsellä.
Äitiys ja nuoruus rinnakkain
Nuoruuttakin on silti tullut elettyä äitiyden rinnalla. Tukiverkko ja vuoroviikkovanhemmuus ovat antaneet tähän mahdollisuuden, eikä Hermiö koe jääneensä mistään paitsi.
– Ja aina tulee uusia tilaisuuksia, hän kuittaa.
Muilla hänen kaveripiirissään ei ole vielä lapsia, ja osa ystävistä kaikkosi raskausuutisen myötä.
– Ne, jotka jäivät vierelle, suhtautuivat vauvan tuloon hyvin ja olisivat kaikki halunneet olla Jimin kummeja.
Ennakkoluuloihin hän ei ole törmännyt, mutta mitäs meidän teiniäiti -kuittailuja Hermiö kertoo ajoittain kaveriporukassa kuulevansa.
– Eivät ne minua hetkauta. Haluan elää hyvää elämää Jimin kanssa ja toivon, ettei ahtauma tulisi uudestaan.
Tällä hetkellä Anni Hermiö on sitä mieltä, että Jimi on hänen ensimmäinen ja viimeinen lapsensa.
– Olen vaan sitä mieltä, että yksi riittää. En tiedä, jaksaisinko pelon kanssa toista kierrosta.
