Leikkisä lutra lutra eli saukko on erinomainen uimari ja sukelluksen mestari – Akaassakin on mahdollista nähdä vikkelä viiksivallu

Kivelle noussut saukko Akaan Viialan Vähä-Arajärvellä 23.4.2021. Kuva Reijo Onnela.

Eläinpuistoista tuttu veijari on mahdollista havaita myös vapaassa luonnossa. Leikkisä ja iloinen saukko elelee myös Akaan vesistöissä. Talviaikaan saattaa havaita sulapaikoilla tämän loistavan kalastajan tai sen jälkiä. Kesällä se saattaa nousta mökkijärven kivillekin. Saukkoa ei hyinenkään vesi pelota ja se elääkin suurimmaksi osaksi vedessä, joskus sen liikkumisen jälkiä jää maalle tai jäälle. Se on erittäin hyvin vesielämään sopeutunut näätäeläin, jolla on pitkä vahva häntä ja virtaviivainen ruumis. Se saattaa liikkua laajallakin alueella, siirtyen vesistöstä toiseen.

Havaintoja voi tehdä Haihunkoskella

Saukko elää purojen, jokien, järvien ja merien rannoilla ja niiden lähistöllä. Talvella se tarvitsee virtaavaa vettä, joten jälkiä saattaa löytää Akaassa vaikka Viialan Haihunkosken maastosta, kertoo saukon elämää Akaassa seurannut ja kuvannut luontoharrastaja Reijo Onnela.

Saukot hyisessä maisemassa vuonna 2020. Kuva Reijo Onnela.

­– Saukko liikkuu usein loikkaamalla. Etujalan jälki on 7–9 senttiä ja usein etuosasta leveämpi, koska kanta painuu. Etujalassa on viisi varvasta, joiden välissä on uimaräpylä. Takajaloista jää pyöreitä hieman pienempiä jälkiä. Uimaräpylä jäljissä on hyvä merkki, Onnela antaa vinkkejä saukon eli latinankieliseltä nimeltään lutra lutran tunnistamiseen.

Saukko on noin 50–95 senttiä pitkä ja painaa 5–10 kiloa. Koiras on selkeästi isompi, niin myös sen jälki. Ruumis voi jättää lumeen laahausjäljen, koska pehmeässä lumessa on lyhytjalkaisen saukon vaikea liikkua. Saukon jäljet voi sekoittaa minkin tai ketun jälkiin, mutta seuraamalla jälkeä pidempää saattaa asia selvitä.

– Saukon kohtaamiseen tarvitaan onneakin, mutta jäljistä on hyvä aloittaa, toteaa Onnela.

Saukon jälkiä Viialan Haihunkoskella vuonna 2010. Kuva Reijo Onnela.

Saukko syö kalaa ja sammakoita. Eläimen liikkumista voi havainnoida myös sen jättämistä jäännöksistä ja jätöksistä, suomuja voi näkyä kuivissa jätöksissä ja kalan pyrstö voi jäädä tähteeksi, kun se syö ensin pään.

– Läpinäkyvät siimaviikset, nappisilmät, hyvä kuulo ja hajuaisti ovat ominaisuuksia, jotka tekevät saukosta hyvän kalastajan, Onnela sanoo.

Uloste on saukolle tärkeä reviirimerkki, siksi se laskee sen mieluusti korkealle helposti havaittavaan paikkaan. Niitä merkkejä voi etsiä kosken tuntumasta ja kiviltä siltojen alta.

Saukko synnyttää yleensä kaksi poikasta, äitisaukko hoitaa poikaset yksin ja huoltaa niitä jopa kaksi vuotta.

Juttusarjassa tutustutaan ajankohtaisiin luonnonilmiöihin.