Laulujoutsenen töräykset ovat kuin riemunkiljahduksia, jotka kertovat, että kevät tulee. Akaan seudulla joutsenia alkaa näkyä maalis-huhtikuussa, järvien ollessa vielä jäässä. Lintuharrastaja Reijo Onnela kertoo, että laulujoutsenilla on kiire varaamaan pesäpaikkaansa.
– Ne palaavat talvehtimisalueiltaan Tanskan ja Ruotsin rannikoilta. Jotkut niistä ovat mahdollisesti talvehtineet jopa Suomessa, siellä missä vedet ovat pysyneet sulina, Onnela tietää.
Muuttomatkojen levähdyspaikat ovat yleensä vuodesta toiseen samat. Mitä aiemmin pääsee aloittamaan pesinnän, sitä parempi. Runsaasta lumesta huolimatta kiireisimmät linnut ovat jo tulleet maahan ja päämuutto tulee huhtikuun alkupuolella.
Munien hautominen kestää viidestä kuuteen viikkoa. Suomen kesä on lyhyt, joten on kiire saada hyvät pesäpaikat ja päästä aloittamaan pesintäpuuhat heti kun se on mahdollista. Joutsenten saavuttua Suomeen ovat järvet vielä pitkälti jäässä, joten linnut hakeutuvat sulapaikoille ruokailemaan.
– Muuttomatkan levähdyspaikkojen tilanne on monin paikoin huono, pellot kun ovat vielä paljolti lumessa, sanoo Onnela.
Takaisin tutulle elinpiirille
Joutsen on pariuskollinen ja vanhat parit palaavat entiselle elinpiirille ja vanhan pesän läheisyyteen. Koko perhe on pysynyt talven yli vielä koossa. Paluun jälkeen keväällä poikasten on aika itsenäistyä. Ne ovat vielä palatessaan harmaassa nuoruuspuvussaan, mutta höyhenpuku on jo saanut lisää valkoista väriä menneen talven aikana.
– Paluu vanhaan paikkaan on käytännöllistä, jatkaa Reijo Onnela.
Pesää ei tarvitse aivan alusta alkaa rakentamaan, korjaamaan sitä toki joutuu. Nuoret ja röyhkeät lajitoverit pyrkivät valtaamaan vakiintuneiden parien elinpiiriä, siksi on tärkeää saapua ajoissa. Vanha koiras ajaa usein tunkeilijat kuitenkin tiehensä.
Ihanteellinen pesäpaikka on lähellä avovettä, mutta kasvillisuuden suojassa. Ruuanhakuun on päästävä helposti, kuten myös tarvittaessa pakoon vaaran uhatessa. Harva peto pärjää täysikasvuiselle linnulle, mutta nuoret yksilöt ovat vaarassa.
