Akaalaisen maitotilan emäntä seuraa Ukrainan kriisiä kuin koronalukuja – 15 vuotta sitten Suomeen tullut Nina Salo pelkää läheistensä ja kotimaansa puolesta

Ukrainan kriisin ja akaalaisen maitotilan arjen voisi kuvitella olevan melko kaukana toisistaan. Ukrainan ja Venäjän jännittyneet suhteet ovat kuitenkin Vainion maitotilan emännälle Nina Salolle asia, jota hän seuraa herkeämättä.

– Kun koronavirus tuli, ihmiset aloittivat päivän katsomalla numeroita, kuinka moni on sairastunut ja kuinka monta on kuollut. Minä teen nyt samalla tavalla. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä ennen nukkumaan menoa katson Ukrainan uutiset. Jos herään yöllä, voin avata kännykän ja tarkistaa tilanteen, Salo kertoo.

Nina Salo on kotoisin Keski-Ukrainasta, ja siellä asuvat muun muassa hänen äitinsä ja isoveljensä. Isoveljen kaksi lasta asuvat lähellä Itä-Ukrainaa, ja Ninan äidin suku Itä-Ukrainassa alueella, joka on nyt Venäjän hallinnassa.

Ninan isä on kuollut. Hän työskenteli porakaivojen tekijänä Tšernobylin alueella, kun siellä tehtiin jälleenrakennustöitä ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen.

– Isälle tuli syöpä. Hänellä oli leukemia, ihosyöpä ja keuhkosyöpä, Salo kertoo.

Nina Salo tuli töihin Suomeen lähes 15 vuotta sitten. Kuva: Tarja Antola

Odotukset hyvästä toteutuivat

Nina Salo on koulutukseltaan pianonsoitonopettaja, minkä lisäksi hän on opiskellut yliopistossa maatalouden ulkomaankauppaa. Hän arvelee, että olisi voinut työllistyä myös synnyinmaassaan, mutta mahdollisuudet ansaita ja hankkia oma asunto olisivat olleet huonot. Huhtikuussa 2007 hän tuli lypsäjäksi Jani Salon maitotilalle Kylmäkosken Mellolaan vuoden sopimuksella.

– Halusin oman asunnon ja katsoin, että tulemalla vuodeksi töihin Suomeen, minulla olisi mahdollisuus saada se nopeammin. Ymmärsin kyllä, että vuosi voi olla vaikea, mutta tiesin jaksavani, Nina Salo kertoo.

Nyt Suomeen tulosta on kohta 15 vuotta, ja Nina Salo on Jani Salon puoliso ja 8- ja 11-vuotiaiden poikien äiti.

– Odotin aika paljon hyviä juttuja, ja se tapahtui, Nina Salo toteaa.

Salojen pyörittämällä Vainion maitotilalla on noin 180-päinen karja. Päivittäin tilalla lypsetään noin 150–160 lehmää. Isäntäparin lisäksi tilalla on työntekijöitä Ukrainasta.

Salo on kotoisin Keski-Ukrainasta, jossa hänen äitinsä ja veljensä edelleen asuvat. Kuva: Tarja Antola

Kuin syöpä omassa kehossa

Venäjän ja Ukrainan jännittynyt tilanne ahdistaa Nina Saloa. Ennen sodat ovat tuntuneet olevat kaukana, mutta nyt on toisin. Salo kertoo, että veli ja veljenpoika kutsutaan palvelukseen, jos sota syttyy.

– Pelkään tosi kovasti. Se vaikuttaa terveyteen, työhön, elämään ja perheeseen. Olen niin stressaantunut, hän kuvailee.

Salo seuraa Ukrainan kriisiä pääasiassa Ylen uutisista.

– Joskus katson myös venäläiset uutiset, kun haluan tietää, mitä venäläisille puhutaan, Salo sanoo.

Salon mielestä Venäjä haluaa rakentaa itselleen turvavyöhykettä toisen maan alueesta.

– Ukrainassa tapahtuu sama, mitä on tapahtunut aiemmin Moldovalle ja Georgialle, jotka ovat menettäneet palasen. Tuntuu kuin Venäjä olisi tartuttanut syövän Ukrainaan. Ukrainan syöpä on Itä-Ukraina, joka on osaa omaa maata, ikään kuin omaa kehoa. Tauti kasvaa ja leviää, mutta sitä ei saa pois kuin tappamalla osan omasta kehostaan. Tälle taudille ei kuitenkaan ole lääkäriä. Normaalien ihmisten, kuten Ukrainan presidentin, on mahdotonta tappaa omia kansalaisiaan. On iso pelko, että tämä syöpä leviää koko maahan.

Salon mukaan Ukrainassa on paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita suojelemaan omaa kotiaan, kaupunkiaan ja maataan.

– Jos katsotaan Suomen historiaa, Suomi on joutunut antamaan alueita Venäjälle. Onko meidänkin Ukrainassa tehtävä niin? Toiset sanovat, että ei. Jos annat koko ajan ruokaa krokotiilille, se tarvitsee joka päivä uutta. Missä on silloin stop? Nina Salo sanoo.

Salon mielestä sotimisen sijaan kiistat pitäisi sopia muilla tavoin.

–  Vuonna 2014 Venäjä tuli ja varasti Krimin, vaikka monissa sopimuksissa oli, että alue kuuluu Ukrainalle. Venäjän mielestä Krim ei halunnut kuulua Ukrainaan. Miksei voitu mennä oikeuteen selvittämään, mikä on Krimillä väärin?

Salon mukaan kyse on samasta asiasta kuin jos naapuri tulisi taloon, jossa avioparilla on ongelmia, ja veisi näiltä lapsen.

– Saatko varastaa lapsen, viedä sen kotiisi ja sanoa, että se on nyt sinun? Sitten kysytään, miksi ette taistelleet, kun minä tulin. Mies ja nainen vastaavat, että olet meidän naapurimme. Luulimme, että tulit auttamaan emmekä ymmärtäneet, että tulit varastamaan.

Salo seuraa tiiviisti Ukrainan kriisiä. Kuva: Tarja Antola

Ukraina haluaa uuden perheen

Salon mukaan Venäjän ja Ukrainan suhde on ristiriitainen.

– Noin 5–10 miljoonaa ukrainalaista asuu Venäjällä. Myös minä olen osaksi venäläinen, koska yksi mummoistani on venäläinen. Venäjä oli Ukrainan isosisko ja paras kaverimme ja kaikkein tärkein maa, mutta nyt Ukraina on ollut 30 vuotta itsenäinen. Kun Neuvostoliitto on poissa, haluamme rakentaa uuden perheen jonkun toisen, esimerkiksi Euroopan Unionin kanssa, Salo kertoo.

Hän arvelee, että Venäjä olisi jättänyt Ukrainan rauhaan, jos maa olisi Naton ja Euroopan Unionin jäsen. Salo on turhautunut jäsenyyden ehdoista.

– Ukrainalla on paljon hyviä juttuja. Maaperä on maapallon paras vehnän kasvattamiseen, ja ukrainalaiset ovat tosi hyviä työntekijöitä, mutta koko ajan meille sanotaan, ettemme ota teitä, ennen kuin olette tehneet tuon ja tuon. Mutta nyt kun olemme sodassa, meille annetaan kallista apua, joka menee sodalle. Olisi tullut paljon halvemmaksi, jos meidät olisi otettu jäseneksi ennen tätä kriisiä. Silloin Venäjä ei uskaltaisi kiusata. Nyt on vähän myöhäistä.

Salon mukaan Venäjä tekee väärin, mutta hän ei halua omille pojilleen opettaa, että venäläinen olisi vihollinen. Hän myöntää, että on vaikea löytää oikeita sanoja kertoa asiasta lapsille.

– En halua koskaan, en koskaan, että minun pojistani tulisi sotilaita. En usko, että myöskään kukaan suomalainen tai venäläinen äiti haluaa sitä, Salo sanoo.