Erkki Kitunen nukkui pois 98 vuoden ikäisenä 15.2.2022 Ilveskodissa, minne hän meni tammikuun lopulla normaalille kuntoutusjaksolle. Jo ennen Ilveskotiin menoa hän tunsi itsensä hyvin väsyneeksi, ja tutkimuksissa selvisi, että elämän lanka oli jo käynyt kovin lyhyeksi.
Erkki Kitunen syntyi Vilppulassa 16.4.1923.
Työuransa hän teki Valtion Rautateiden palveluksessa. Työt VR:llä hän aloitti syyskuussa 1941 Vilppulan asemalla. Sotavuosien jälkeen 1.6.1945 Erkki palasi takasin VR:n palvelukseen. Vilppulasta hän siirtyi vuonna 1953 Haapamäelle, joka siihen aikaan oli merkittävä risteysasema.
Haapamäellä oloaikana hän kävi konduktöörikurssin. Oikoratojen myötä Haapamäen merkitys risteyspaikkakuntana väheni, ja Erkki perheineen muutti Toijalaan vuonna 1967 ja jäi eläkkeelle 1970-luvun lopulla. Akaan Toijalasta tuli Erkin loppuelämän asuinpaikkakunta.
VR:n palveluksessa olevana hänet määrättiin alokaskoulutukseen vasta 5.12.1942. Sotilasvalan hän vannoi helmikuussa 1943 Haminassa. Melko pian tämän jälkeen Erkin komppania siirrettiin Viipuriin ja sieltä Pitkärantaan ja syksyllä 1943 edelleen Äänislinnaan (Petroskoi). Sitten koitti paluu Viipuriin, missä komppania hajotettiin, ja Erkin joukko-osastoksi tuli 3/1 JR6. Joukko-osasto siirrettiin Valkeasaareen.
Kesäkuussa 1944 vihollisen suurhyökkäyksen alettua Erkin joukko-osasto siirtyi eri paikkoihin. Viipurin maalaiskunnassa sijaitsevan Yliveden kylän laitamilla 30.6.1944 Erkki sai vihollisen luodin oikeaan käsivarteen. Erkin sotatie päättyi siihen.
Haavoittumisen myötä Sotainvalidien Veljesliiton työ tuli Erkille erittäin tärkeäksi. Hän toimi Haapamäen osaston johtokunnassa kymmenen vuotta, siitä puheenjohtajana kaksi vuotta. Toijalan osastossa on toimi puheenjohtajana 32 vuotta, ja kunniapuheenjohtajaksi hänet nimettiin vuonna 2003. Kanta-Hämeen piirihallitukseen hän kuului vuosina 1987–2010 ollen varapuheenjohtajana 18 vuotta.
Sotainvalidien Veljesliiton hallituksen varajäsen hän oli vuosina 2004–2013 ja hallituksen varsinaisena jäsenenä 2014–2017. Veljesliiton hengellisen työn toimikunnan jäsen hän oli vuodet 2006–2017. Sotainvalidien Veljesliiton kunniakerhoon Erkki kuului vuodesta 2000 lähtien.
Veljesliiton toiminnan kautta hän oli mukana perustamassa Ilveskotia, missä hän useiden vuosien ajan kävi säännöllisesti kuntoutusjaksoilla. Näin Erkki sai nukkua viimeiseen uneen hänelle niin tutuksi tulleessa Ilveskodissa tuttujen hoitajien hoivassa.
Erkki oli myös Rintamaveteraaniliiton Toijalan osaston jäsen.
Toijalan kauppalan aikana Erkki toimi holhouslautakunnan puheenjohtajana. Hän osallistui myös Toijalan Työväenyhdistyksen toimintaan.
Presidentti Tarja Halosen kaudella Erkki sai kutsun vuoden 2006 itsenäisyyspäivän vastaanotolle, mihin hän osallistui vaimonsa Kaarinan kanssa. Toisen kerran kutsu kävi nykyisen presidentin Sauli Niinistön kaudella. Näissä juhlissa Erkki oli yksin Kaarinan kuoltua vuonna 2011.
Tunnustuksena mittavasta työstään sotainvaliditoiminnassa Erkki on saanut useita ansiomerkkejä.
Keskustellessani siunaustilaisuuteen liittyen Erkin tuttavien kanssa puheenvuoroissa korostui hänen välittömyytensä ja ystävällisyytensä. Moni totesi: ihana ihminen.
Hän tuli hyvin toimeen eri ihmisten kanssa. Vaikka Erkki lähenteli jo sataa vuotta, moni totesi, että häneltä juttu luisti myös nuorten ihmisten kanssa. Erkin ystäväpiiri oli laaja. Lastenlasten syntymäpäiväonnittelut hän muisti viimeiseen asti.
Kaipauksella muistamme isää, pappaa ja lastenlasten lapsien nimittämää megapappaa. Tässä kaipauksessa on mukana myös mittava ystäväjoukko.
Kari Kitunen
Kirjoittaja on Erkki Kitusen poika
