Eläinten jäljet voi oppia tuntemaan talvella lumien aikana. Talvella myös näkee paremmin, millaista liikkumistapaa eläimet käyttävät, kertoo Akaan luonnossa tiuhaan liikkuva luontoharrastaja Reijo Onnela.
– Kulkutapa vaikuttaa siihen, millainen jälki muodostuu. Jälki on erilainen riippuen siitä, onko kulkutapa käynti, hyppy, ravi vai laukka. Sama eläin ei siten aina tuota aivan yhdenmukaista jälkeä. Eduksi määrittämisessä onkin havainnoida, miten eläin on liikkunut, Onnela vinkkaa.
Käynti on eläimen hidasta kävelyä, silloin takajalka osuu yleensä etujalan jäljen taakse. Ravi on nopeaa liikkumista verrattuna käyntiin, se on myös energiaa säästävää. Ravatessa toinen etujalka kohoaa yhtä aikaa kuin vastakkaisen puolen takajalka. Syvässä lumessa takajalka osuu etujalan kanssa yleensä samaan jälkeen. Laukka puolestaan vaatii suhteellisen kovan alustan.
– Kissa-, koira- tai sorkkaeläimet harvemmin käyttävät laukkaamista muuta kuin lyhyisiin matkoihin, tosin metsäkauris lähtee helposti laukalle, kun taas ravi on hirvelle luontaisempi tapa. Sama kulkutapakaan ei valitettavasti kuitenkaan tuota aina yhdenmukaista jälkeä, Onnela tietää.
Jälki ei kerro kaikkea
Monet eläinten jäljet muistuttavat lisäksi paljon toisiaan, joten muitakin tekijöitä kannattaa käyttää määrityksessä. Esimerkiksi jäljen asento ja askeleen pituus ovat hyviä johtolankoja. Jälkien seuraamisen taito vaatii vertailua ja useiden asioiden huomioimista, mutta käyttämällä siihen aikaa taito kyllä kehittyy ajan saatossa, Onnela vakuuttaa.
– Eikä kokenutkaan voi aina olla varma jäljestä. Aiheesta löytyy myös paljon kirjallisuutta, joten ei kannata tuskastua, vaikka määritys alkuun tuntuukin hankalalta, kannustaa Onnela.
Uusi lumi ja hidas liikkuminen avuksi
Kun yöllä on satanut uutta lunta ja lähistön asukit jättävät ensimmäiset jäljet, niin silloin tunnistaminen parhaiten mahdollistuu. Villit eläimet ovat varovaisia ja usein niitä näkee vain hetken ajan. Jos havaitsee lumisessa maastossa liikkuessaan eläimen ja tunnistaa sen, niin on hyvä silloin käydä katsomassa sen jälki.
– Kun muuttolinnut ovat poissa ja lunta maassa, on lintuharrastajienkin hyvä opetella jälkiasiaa ja nisäkkäiden elämää, Onnela toteaa.
Hyvä yleisohje on, että kun kulkee seuraamassa jälkiä, kannattaa hidastaa liikkumista ja käyttää aikaa tutkimiseen. Jälkiä voi seurata pitkiä matkoja, tutkia jäljen reittiä ja katsoa missä eläin on pysähtynyt syömään tai makuulle. Jälkiä seuratessa katse menee helposti vain maahan, mutta kannattaa katsella laajemminkin ympäristöä sillä jälkikuviot maassa ovat vain osa seurantaa helpottavista asioista. Esimerkiksi ruokailut ja ulosteet kertovat omaa tarinaansa seudun eläimistä.
Onko jälkien seuraamisessa mitään mieltä?
– On, jos on kiinnostunut luonnosta, sen tilasta ja eläinmaailman muutoksista ympärillään, Onnela näkee.
– Lumijäljistä näkee mitä eläimiä ympäristössä liikkuu ja asuu. Se myös antaa infoa siitä miten runsas eläinmaailma on taajamienkin läheisyydessä, vaikka itse eläimiä ei näy edes vilaukselta, sanoo Onnela.
