Torstaipäivän 27.1.2022 kohdalta löydät kalenterista merkinnän Vainojen uhrien muistopäivä. Vuonna 1995 Euroopan parlamentti antoi jäsenmaille suosituksen viettää muistopäivää erityisesti toisen maailmansodan aikana Saksassa ja muissa sen miehittämissä maissa tapahtuneen holokaustin uhrien muistoksi. Suomessa muistopäivää vietetään 27.1., joka oli Auschwitzin keskitysleirin vapauttamispäivä vuonna 1945. Muistopäivänä muistetaan niin holokaustin kuin muidenkin kansanvainojen uhreja.
Vainot ovat valitettavasti osa ihmiskunnan historiaa. Ne ovat syrjintää, tapa alistaa toista ihmistä. Erilaisuuden hyväksyminen on ollut ja on yhä ihmiselle vaikea asia ja kunnioittava toisen ihmisen kohtelu jää liian usein unohduksiin.
Kristityt muistavat vainot, jotka ensimmäisten vuosisatojen aikana Rooman valtakunnassa ajoivat kristityt ahtaalle. Yhä tänä päivänä usko on yksi vainojen syy ja uskovat vainojen kohde. Tätä usein poliittisiin kiistatilanteisiin kietoutunutta ja valtarakenteisiin sitoutunutta syrjintää kohdistuu eri uskontojen ja vakaumusten edustajiin eri puolilla maailmaa. Vaikka eri uskontojen sanoma rauhan keskeisyydestä ja kultaisen säännön ensisijaisuudesta puhuvat samaa eettistä kieltä, myös uskontojen edustajien väliset kiistat tai valtarakenteisiin sidoksissa olevat väärinkäytökset rikkovat ihmisyyttä, perusoikeuksia ja turvallisuutta.
Monet alkuperäiskansat ovat vuosisatojen aikana kokeneet vainoa ja syrjintää omilla seuduillaan. Kristittyjen ykseyden viikolla suomalainen delegaatio piispa Jukka Keskitalon johdolla tapasi paavi Franciscuksen Roomassa. He keskustelivat vuonna 2020 käynnistyneestä saamelaisten totuus- ja sovintoprosessista. Piispa totesi, että kirkkojen osuus saamelaisiin kohdistuneessa syrjinnässä on kiistatonta. Keskitalo arvelikin, että edessä on anteeksipyytämisen aika.
Roomalaiskirjeen luvussa 12, sanotaan ”Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. — Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko.” Vainoaminen, vihapuhe ja kunnioituksen puute olivat totta ihmisten kesken jo silloin, kun Paavali kirjoitti kirjettään. Kehotusten merkitys ei ole himmentynyt, vaan näissä sanoissa on yhä viisaus tämän ajan taistelussa pahaa ja kärsimystä vastaan.
Saksalainen pappi Dietrich Bonhoeffer jäi historiankirjoihin taistelustaan hyvän puolesta ja pahaa vastaan. Vaikka hän itse joutui toisen maailmansodan vainojen uhriksi, vielä vankeudessaan hän kirjoitti toivorikkaan runon Von guten Mächten treu und still umgeben. Sen toivorikkaat ajatukset on suomennettu virren 600 sanoihin. Ne sanoittavat sen, että meitä kutsutaan kulkemaan tulevaisuuteen Luojan ihmeellisessä suojassa. Sinne kuljetaan kuitenkin yhdessä.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
Kirjoittaja on Kylmäkosken kappalainen.
