Akaan Viialasta käsin työskentelevä Suomen Vapaa-ajankalastajien kalatalousasiantuntija Janne Rautanen piti mateen pilkinnässä yli kymmenen vuoden tauon ennen kuin lähti taas talvella 2020 kokeilemaan, tulisiko pilkillä mateita. Tulihan niitä, ja saman ovat huomanneet monet muutkin pilkkijät.
– Made on aika yleinen kala, joka kestäisi nykyistä enemmänkin kalastusta. Mateen pilkkijät ovat vähän vähissä, mutta suosituimmilla paikoilla saattaa näkyä kymmeniäkin otsavaloja samalla kertaa, Rautanen toteaa.
Ryöstöpilkki kiellettiin 2016
Rautanen itse oli ensi kertaa madepilkillä alta kymmenvuotiaana.
– Mökkisaaren vierestä saatiin ensimmäiset mateet. Silloin käytössä oli iso pystypilkki, sinne laitettiin siimatapsi ja koukku ja siihen koukkuun ahventa syötiksi.
Vuoteen 2016 saakka madetta sai pilkkiä myös niin sanotulla ryöstöpilkillä. Käytössä oli keskellä olevaa painoa kehämäisesti ympäröivät koukut tai muuten suurilla koukuilla varustettu ryöstäjäpilkki. Pyydys houkutteli mateen asettumaan päälleen, jolloin kala napattiin kiinni vetämällä pilkki nopeasti ylös niin, että kala tarttui pyydykseen leuan alta. Nyttemmin kielletty pyydys hyödynsi kalan kutukäyttäytymistä.
Kutuun valmistautuminen on mateilla menossa tälläkin hetkellä. Kun tammikuun puolella alkanut kutu on helmikuun puoliväliin mennessä hoidettu, vaikeutuu mateen pilkkiminen oleellisesti. Kuteneet kalat siirtyvät vesistönsä syvimpiin kohtiin. Mahdotonta mateen pilkkiminen ei sen jälkeenkään ole.
– Toki se on sitten kutenutta madetta, ainakaan mätiä ei niistä ole enää saatavissa, Rautanen muistuttaa.
Kala menettää aina lihaksistaan rasvaa sukutuotteiden tuottamiseen. Mateen liha on tunnetusti pehmeää, mutta parhaimmillaan senkään maku ei kudun jälkeen ole.
– Made olisi parhaimmillaan kylmän veden aikaan alkusyksystä ennen kuin mädit ja maidit on valmistuneet, Rautanen sanoo.
Madepilkkiin kannattaa laittaa syötiksi kuoretta. Voimakkaasti tuoksuva kuore houkuttaa mateita. Ahvenkin on hyvä vaihtoehto syöttikalaksi.
– Made syö kuoretta muutenkin mielellään. Sen huomaa keväällä kuoretta lipottaessa. Pieniä mateita näkyy siellä kuoretta syömässä, herkuttelemassa, Rautanen juttelee.
Ei pelkästään keittokala
Yleensä made jalostuu keitoksi. Kala on kuitenkin hyvin monipuolinen, sen voi valmistaa yhtä hyvin vaikka savustamalla.
– Jotkut ihan fileoi niin kuin muutkin kalat ja paistaa pannulla. Kyllä se taipuu moneksi, mutta perinteisin ja suosituin on keitto, Rautanen vahvistaa.
Mateen mäti on suurta herkkua. Se kannattaa laittaa pakkaseen muutamaksi vuorokaudeksi ennen syömistä.
– Muutama vuorokausi kannattaa pakastaa. Sillä saadaan loisriski pois, ei tule lapa- eli leveää heisimatoa. Toki se alkaa olemaan nykyään jo harvinainen, mutta riski on olemassa, Rautanen muistuttaa.
Myös mateen maksa sopii keittokattilaan. Maksasta pitää vain ensin irrottaa sappi.
– Mateella on tosi iso maksa, se sopii hyvin keittoon. Ei pidä paikkaansa, että made olisi jotenkin erityisen vaikea perattava tai että sappeen osuminen pilaisi heti koko kalan. Mateen maha on erittäin ohut ja se kannattaa avata vaikka saksilla ihan sitä pintaa pitkin. Kun veitseä tai saksia ei työnnä sisäelimiin, ei sappikaan hajoa, Rautanen vinkkaa.
Jos sappi kuitenkin sattuu perkuuvaiheessa leviämään, voi sen pyyhkäistä pois tai tarvittaessa leikata hieman sapen tahrimaa lihaa pois. Koko kalaa ei tarvitse hylätä.
Mateen perkaaminen eroaa hieman muiden kalalajien perkuusta. Made nyljetään. Nylkeminen aloitetaan leikkaamalla nahka halki mateen rintaevien etupuolelta koko kalan ympäri. Ammatikseen mateita nylkevät eivät käytä veistä lainkaan, sillä kalan nahan alle pääsee kiduskannen takaa rintaevän juuresta myös peukalolla.
– Helpointa on leikata 360 astetta niskan yli. Sitten sormella rintaevän juuresta vähän nahkaa irti niin että nahasta saa kiinni pihdeillä tai talouspaperilla. Otetaan päästä kiinni ja vedetään nahka pois taaksepäin. Pää myös nyljetään ja pääkin laitetaan ilman muuta keittoon, Rautanen kuvaa.
Mateen pitkä selkäevä kannattaa vetää irti takaa eteenpäin. Evästä otetaan ote vaikka saksen selkämyksellä ja vedetään eteenpäin, jolloin se aukeaa kuin vetoketju.
– Siellä on paljon pieniä ruotoja, jotka tulevat vetämällä mukana. Mateen eviä ei kannata leikata irti. Silloin ruodon päät jäävät lihaan, Rautanen tietää.
Kovalta pohjalta virtapaikasta
Mateen löytää parhaiten kovapohjaisista paikoista. Veden syvyyden on hyvä olla yhden ja kolmen metrin välissä.
– Mielellään saa olla vähän virtava paikka tai voimakkaamman virran sivussa oleva lahti. Pehmeä savipohja ei ole hyvä paikka.
Kalastustekniikka on yksinkertainen. Noin 65-grammainen mademorri pudotetaan pohjaan ja sitä nyitään noin viisi senttiä pohjan yläpuolelle ja annetaan morrin taas pudota pohjaan. Tahti on tiivis, pari nykäisyä sekunnissa.
– Koputellaan pohjaa. Koukku ja syötti jäävät vähän pohjan yläpuolelle, kun morri osuu pohjaan, niin että made pystyy sen siitä ottamaan missä vaiheessa tahansa. Kalustoksi käy ihan tavallinen pilkkikahva, mutta kärki jätetään pois. Moni tekee puusta tai vanerista kahvan, johon pyöritetään paksua siimaa tai joustamatonta kuitusiimaa. Karkeilla vehkeillä, Rautanen summaa.
