Akaan Seutu päätti helpottaa lukijoidensa viime hetken lahjahankintoja kysymällä lukijoiltaan, millaisia ovat olleet heidän saamansa parhaat joululahjat. Samalla kysyttiin, mikä oli ollut kaamein vastaajan saama joululahja.
Käytännölliset lahjat eivät innosta
Moni vastaaja oli saanut käytännöllisiä lahjoja. Se, oliko lahja hyvä tai kaamea, riippui myös lahjan antajasta. Muuten hyvä ja hyödyllinen lahja saattoi muuttua kaameaksi, kun se tuli henkilöltä, jolta lahjan saaja olisi ehkä odottanut jotakin muuta.
”Kauhein tai olisiko turhin saamani lahja oli kengänkuivaimet silloiselta poikaystävältä.”
”Pölynimuri silloiselta poikaystävältä. Tosin sekin oli ihan kiva lahja samalta pojalta saamaani ylioppilaslahjaan eli pirttikalustoon verrattuna. Pirttikalusto on tallella ja lapsiakin neljä.”
”Paras lahja on ollut viulu. Epämieluisin paistinpannu.”
”Yksi joulu sain veljeni vaimolta wc-paperitelineen, jossa oli wc-paperirulla. Minun mielestä oli huonoin lahja mitä olen saanut.”
Lahjaksi tietokone, jota ei ollutkaan
Akaan Seudun kysely onnistui kuljettamaan muutaman vastaajan takaisin lapsuuden jouluihin. Yksi vastaaja muisteli lapsena saamaansa pientä lahjaa kauniisti.
”Sain parhaan lahjani ennen kouluikää, se oli paristolla toimiva pieni liikennevalotolppa. Leikin sillä jouluna myöhään yöhön peiton alla muiden jo nukkuessa. Pikkuautoja minulla ei ollut montaakaan, mutta vihreän palaessa ne muutamatkin lähtivät liikkeelle. Punaisissa oleva auto odotteli. Leikin nukahtamiseen asti. Myöhemmällä iällä selvisi, että lahjan lähetti kummitätini Helsingistä, missä 1950-luvun puolessa välissä oli jo liikennevaloja. Hyvää joulua!”
1980-lukua muisteli useampikin vastaaja. Aina joulupukin tuomiset eivät ole olleet iloisia, vaikka siltä on voinut ensin tuntuakin.
”Kultaista 80-lukua elettiin ja sain jouluaattona balsapuisessa sikarirasiassa kortin, jossa luki: Tällä kortilla saa Toijalan Kirja-infosta Commodore 64 -tietokoneen. Joulun jälkeen yksin hakemaan, eivät jostain syystä vanhemmat halunneet mukaan. Ei siellä mitään tietokonetta ollut maksettuna. Nuoren pojan elämässä hieno hetki, oli siinä myyjäkin ihmeissään. Liikkeestä ulosastuttuani revin kortin, se harmittaa vieläkin.”
”Paras joululahja oli nuoruudessa Knight Rider -kasetti. Lapsuus oli köyhää, eikä liiemmin herkkuja joulupöydässä ikinä ollut, saati kalliita lahjoja jaeltu. Tämä oli luksusta kikkarapään fanille.”
”Parhaat joululahjat lapsuuteni kodissa oli mamman, eli äidinäidin ostama urkuharmoni sekä mahtavan iso koraalikirja, eli virsien säestyskirja. Ne olivat lapsen silmissä suuria, kullanarvoisia ja tosi kalliita lahjoja. Miten mamma pystyi ne ostamaan, sitä silloinkin lapsena kovasti mietin. Niiden lahjojen sisällään pitämä ja sieltä ulos pyrkivä musiikki on hoitanut ja kantanut pitkin matkaa, sekä tuonut suurta iloa niin itselleni, kuin ehkä jollekin ympärilläni olevalle. Toinen samanarvoinen suuri lahja, jonka muistan, oli satukirja. Muistan, että rohkenin esittää serkulleni Siljalle, että hän minulle sellaisen ostaisi. Suuri toiveeni toteutuikin sitten jouluaattona. Sain siis sitä mitä toivoin ja tilasinkin. Kirja on edelleen hyvässä tallessani. Pitääpä lukea! Kaikki saamani lahjat olen kiitollisena vastaanottanut. Epämieluisia lahjoja en ole saanut, eikä niitä ole vastaan tullut.”
Vauvat joulun parhaita lahjoja
Useampi vastaaja oli saanut jouluna iloita uudesta perheenjäsenestä. Osalle lapsen saapuminen jo jouluksi oli ollut todellinen yllätyslahja.
”Elämäni ihanin joululahja on esikoiseni. Lasketun ajan mukaan hänen piti olla seuraavan vuoden Akaan ensimmäinen vauva, eikä jotenkin käynyt mielessäkään, että hän syntyisi etuajassa. Mikä ihana yllätys hän olikaan.”
”Paras saamani joululahja oli nuorin tyttäremme, joka syntyi joulukuun puolessa välissä. Odotuksen alussa oli pelko, että menetämme lapsen. En muista saaneeni yhtäkään epämieluisaa lahjaa. Olen sodanjälkeisen ajan lapsi ja silloin vaatimattomissa oloissa opin iloitsemaan kaikista pienistäkin asioista ja lahjoista.”
”Paras esikoisen syntymä.”
