Moi! Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa luokanopettajaksi, ja sivuaineenani on yleinen teologia. Minulla alkaa näillä hetkillä joulun yli kestävä opintotauko eli loma. Syksyni koostui pitkälti opetusharjoittelusta Joensuun toisessa normaalikoulussa, jossa on käytössä yhteisopettajuus, josta voidaan puhua myös tiimiopettajuutena.
Mehän olemme varmaan kaikki käyneet koulumme perinteisessä luokkahuoneessa, jossa yksi opettaja opettaa pääsääntöisesti luokan edessä ja oppilaat istuvat pulpettien äärellä kuunnellen ja tehtäviä tehden. Minäkin olen käynyt kouluni tuossa muotissa, minkä takia olikin hankalaa suoda ajatusta yhteisopettajuudelle. Yhteisopettajuus on siis lyhykäisyydessään sitä, että luokassa oppilaiden lisäksi onkin kaksi opettajaa, jotka opettavat sopimallaan järjestelyllä yhdessä, vuorotellen tai muin tavoin. Luokkakoko kasvaa yleensä samalla aika suureksi.
Yhteisopettajuus on myös työtaakan jakamista. Parhaimmillaan yhteis- tai tiimiopettajuus antaa tekijälleen suuren määrän voimavaroja, resursseja, ideoita ja toisaalta järkeä, jos ideointi on liian lennokasta, eivätkä esitetyt ideat toimi tarkoituksenmukaisesti. Yhteisopettajuus tukee yhteisöllisyyttä. Pidän yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia kontakteja voimavarana. Koulussa yhteisopettajuus näyttäytyy osittain saman kaltaisena kuin joulunvietto perheen kanssa: tehdään, ideoidaan ja koetaan asioita yhdessä perinteitä kunnioittaen mutta usein myös uutta kokeillen.
Kuten perinteisessä yksilöopettajuudessa, on joulussakin paljon hyvää. Näen yhteisopettajuudessa ja uusissa joulun perinteissä sekä uusien jouluperinteiden kokeilussa paljon samaa, kuten mahdollisuuden oppia ja kehittyä sekä kokea paljon uutta.
Yhteisöllisyys tarkoittaa sitä, että on mahdollisuus tehdä yhdessä, keskustella, kuunnella, neuvoa, antaa ja vastaanottaa apua, kuulua sekä välittää. Yhteisöön kuuluminen hyödyttää tietenkin yhteisöä, mutta ennen kaikkea yhteisöllisyydestä voi olla suunnaton määrä iloa ja turvaa yksilölle. Yhteisöjä voi olla monenlaisia aina seurakunnista tai kouluyhteisöistä pienempiin kokonaisuuksiin, kuten perheisiin.
Mainitsin tekstin alussa, että joulun yli kestävä opintotaukoni on alkamaisillaan. Olen nyt Akaassa lapsuudenkodissani kirjoittamassa tätä tekstiä. Kirjoitan tämän tekstin, koska isäni estyi kirjoittamasta sitä sairastumisen vuoksi. Tarjoan siis apuani tämän perheyhteisön jäsenelle ja lähimmäiselle. Saanko tästä itse mitään? Saan. Ensinnäkin saan auttaa toista ihmistä, perheenjäsentä. Lisäksi saan pysähtyä hetkeksi kirjoittamisen ääreen ja pohtia merkityksellistä sisältöä tekstiin. Päädyn harvoin pohtimaan sitä, mikä on minulle merkityksellistä ja olenkin kiitollinen isälle, että hän pyysi juuri minua kirjoittamaan tämän tekstin.
Joulu tekee tuloaan, ja ihmiset ympäri maailman palaavat kotiseuduilleen viettämään joulua yhdessä läheistensä kanssa. Kukin viettää jouluaan omin tavoin ja perintein. Toivon sydämestäni juuri sinulle rauhallista ja ilon täyteistä joulun aikaa omassa yhteisössäsi. Pysähdytäänhän hetkeksi tähän kauniiseen aikaan ja odotukseen.
Antti Kylmälä
Kirjoittaja on luokanopettajaopiskelija.
