Pakkoruotsi on turha oppiaine

Olen itse opiskellut ruotsia 6. luokalta asti, enkä osaa vieläkään kuin alkeet, kuten “Hur mår du?”, “Jag heter…” ja “Jag talar inte svenska!”. Todella moni nykynuori ajattelee, että pakkoruotsi on täysin turha oppiaine ja sen ei pitäisi olla pakollista, vaan valinnaista niille, jotka sen haluavat.

Oletko sinä sitä mieltä, että ruotsi on hyödyllinen oppiaine? Monella on jokin argumentti pakkoruotsin puolesta, jotka voi kumota helposti. Tässä muutama esimerkki:

“Kaksikielisyys on rikkaus.” Tämä on mielipide ja pakkoruotsiin käytetty aika voitaisiin käyttää myös jonkun toisen ruotsia hyödyllisemmän kielen oppimiseen.

“Koulussa on muitakin pakollisia oppiaineita.” Niin on, mutta niiden hyödyt pystytään perustelemaan järkevillä perusteluilla.

“Ruotsi ja ruotsin kieli ovat osa historiaamme.” Niin ovat, mutta niin on myös Venäjä ja venäjän kieli, jota ei kuitenkaan kaikissa kouluissa opeteta.

“Voit joskus muuttaa Ruotsiin.” Niin voin, mutta voin muuttaa myös vaikka Italiaan ja silti sitä kieltä ei opeteta Suomessa.

Suomessa Tilastokeskus on tehnyt tutkimuksen, jossa kävi ilmi, että suomalaisista 18–64-vuotiaista vain neljä prosenttia puhuu sujuvaa ruotsia eikä määrä vaihdellut iän mukaan. Suomessa on myös saamen kieltä, mutta sitäkään ei opeteta kouluissa, joten miksi ruotsia pitää opettaa?

Pelkän virkamiesruotsin opetus maksaa yli 20 miljoonaa euroa, joten voimme vain arvailla kuinka paljon pakkoruotsin ylläpitämiseen kuluu verovaroja. Tutkitusti ruotsalaiset osaavat paremmin englantia, kuin suomalaiset ruotsia, joten voimme keskustella englanniksi. Suurin osa suomalaisista haluaa lopettaa pakkoruotsin. Maailmassa ei ole yhtään toista maata, jossa opetetaan maan toista virallista kieltä. Jos ruotsin kielen opetus lopetettaisiin, se toisi enemmän mahdollisuuksia opetella uusia ja hyödyllisempiä kieliä esimerkiksi venäjää, espanjaa ja saksaa.

Eli, jos kannatat tätä täysin turhan kielen opiskelua, voit sitä itse opetella, mutta älä vie muiden mahdollisuuksia opetella jotain hyödyllisempää.

Siiri Lehtimäki, 8B

Viialan yhtenäiskoulu