Varavaltuutettu, tarkastuslautakunnan jäsen Anton Murola (lib) on nostanut esiin erinäisiä kysymyksiä Akaan kaupungin rakennusvalvonnan toiminnasta. Kun olen siellä neljännesvuosisadan työskennellyt, arvelen, että voin asiasta jotakin sanoa.
Tosiasiat edellä on hyvä periaate. Murola kertoo saaneensa tietää useista epäkohdista, joista häneen on otettu yhteyttä.
Suora lainaus Akaan Seudun verkkolehti 30.11. ”Herkullisin tarina oli kuinka piharakennusta olisi pitänyt tai piti siirtää 34 senttiä pohjoiseen. Kolmekymmentäneljä senttimetriä. Kolkyt neljä. Siis noin yhden jalan (ft) verran. Tällainen ei palvele mitään hyvää eikä ainakaan elinvoimaisuutta.”
Voimassa oleva asemakaava määrittää, mitä saa tontille rakentaa. Akaan Viialan puolella on asemakaava tehty aikoinaan siten, että asemakaavan rajat ja ihmisten omistamat tilat eivät ole samat. Täällä rakennusoikeus määräytyy asemakaavan mukaisen tontin osan mukaan. Viialan valtuusto on kaavan aikanaan hyväksynyt, ja kuntaliitoksessa Akaa peri nämä ratkaisut. Jos niitä on tarpeen muuttaa, asia kuuluu kaavoituksen toimivaltaan ja elinvoimalautakunnalle.
Normaalisti ensin myönnetään rakennuslupa ja sen jälkeen hyväksytetään vastaava työnjohtaja. Ennen rakentamisen aloittamista asiakas tilaa kaupungilta mittamiehet merkitsemään rakennuksen paikan. Myös luvan ehtoihin on syytä tutustua ennen aloittamista.
Murolan esille ottamassa 34 sentin tapauksessa rakennustarkastaja myönsi rakennusluvan ja leimasi liitteeksi pääpiirustukset, jotka ovat osa päätöstä. Asiakas aloitti rakentamisen. Hän ei kutsunut mittamiehiä eikä ilmeisesti tutustunut lupaan. Kävikin niin, että kun mittamiehet menivät paikalle, oli pohjat tehty ihan eri paikkaan kun lupaa oli haettu ja perustukset oli tehty osin asemakaavan mukaisen tontin ulkopuolelle.
Tämän päivän rakentamisessa on kaksi tärkeää toimijaa: pääsuunnittelija ja vastaava työnjohtaja. Jos nämä ovat tehtäviensä tasalla, niin kuin Akaassa usein on ollut asianlaita, kaikki sujuu mutkattomasti. Niin ei käynyt 34 sentin tapauksessa, kuten edeltä ilmenee.
Vastaavan työnjohtajan vastuu on keskeinen. Nykyisen toimintamallin mukaan rakennusvalvonta järjestää aloituskokouksen ja toimittaa sen jälkeen luvassa määritetyt katselmukset. Tosiasiassa rakentamisen käytännön eteneminen ja valvonta kuuluu vastaavalle työnjohtajalle paljon enemmän kuin rakennusvalvonnalle.
Mainitussa jutussa rakennustarkastaja kuitenkin suostui muutoslupaan ja siihen, että rakennusta on siirrettävä se 34 cm jotta se sijoittuu omalle asemakaavan mukaiselle tontille. Olisiko pitänyt tehdä tämän takia kaavamuutos tai poikkeuslupa?
Rakennustarkastaja on siis tässäkin toiminut joustavasti, järkevästi ja lainmukaisesti.
Kokonaan toinen juttu on Nahkatehtaan todetut ja väitetyt luvattomuudet. Niihin on myönnetty jälkikäteen luvat muutama vuosi sitten. Olisi pitänyt toimia niin kuin luvan ehdoissa on määrätty. Tekemistä vaille valmis siis.
Pitkäaikaisella kokemuksella voin vakuuttaa, että asiat Akaan rakennusvalvonnassa ovat sujuneet voittopuolisesti oikein hyvin. Tämä johtuu osaavista suunnittelijoista, vastaavista työnjohtajista ja reiluista asiakkaista. Heistä minä voimani ammensin.
Olen myös sitä mieltä, että rakennusvalvonnan resurssit pitää arvioida uudelleen. Neuvontaan pitää saada rakennusalan koulutettu ihminen – ei se oikeastaan ole palvelusihteerin hommaa ollenkaan. On helppoa vaatia lisää neuvontaa ja mitä milloinkin. Lopulta on kysymys siitä, miten kaupungin päättäjät tätäkin toimintaa arvostavat.
Asta Rajala
Palvelusihteeri, emerita
Akaa, rakennusvalvonta
Kommentointi on suljettu.