Oletko sinäkin saanut kuulla valituksia liian pitkästä ruutuajasta vanhemmilta, terveystiedon opettajalta tai koulun terveydenhoitajalta? Onneksi olkoon, niin on myös todella moni muu nuori.
Aina keskitytään vain numeroihin, kuinka yli kaksi tuntia päivässä on liikaa, eikä ikinä siihen mitä se ruutuaika sisältää. Mielestäni korkeaa ruutuaikaa lähdetään varsinkin vanhemman sukupolven toimesta kritisoimaan ja tuomitsemaan ihan liian helposti. ”Ai ruutuaikasi oli tänään seitsemän tuntia? Olet siis yhteiskunnan silmissä puhelinaddikti, joka ei omista muuta elämää.”
Ihmisten pitäisi avata silmät ja katsoa pintaa syvemmälle. Mitä jos jollakin oli leffamaraton? Tai hän käy koulua etänä? Korkea ruutuaika ei läheskään aina tarkoita sitä, että makaa sängyn pohjalla katsomassa Tik Tokia puolet päivästä.
Myös monista puhelimista saa nykyään sinisen valon kokonaan pois päältä, joten se ei ole niin haitallista enää silmillekään, ja älylaitteita kehitetään tämän kannalta koko ajan. Tässä maailmassa, jossa elämme, monet asiat on siirretty hoidettaviksi älylaitteen kautta, esimerkiksi ajanvaraukset lääkäriin ja osa koulutehtävistä, joten ruutuajan kertymistä arkisten asioiden parissa on mahdotonta välttää. Tämäkin mielipidekirjoitus on koulutyö, jonka hoidamme tietokoneella
Usein sanotaan, että nuoren sosiaaliset taidot heikkenevät, kun hän viettää aikaa ruudun ääressä. Mutta lukuiset nuoret ovat sosiaalisia juuri älylaitteen välityksellä. Jollakin voi olla vaikka kaikki kaverit netissä, ja heidän kanssaan viestittely voi olla juuri se yksi ja ainoa asia, joka tuo hänelle iloa.
Someniska on myös termi, josta olen nuorena saanut kuulla kyllä ihan riittävästi. Ymmärrän pointin, mutta ainakin itse luen ja teen läksyjä ihan samassa asennossa kuin missä katsoisin puhelinta. Miten muka vain puhelimen katselu aiheuttaa niitä niskakipuja?
“Nuorista tulee passiivisia, jos he tuijottavat ruutua kaiken aikaa.” Mahdollisesti, mutta toivottavasti ne, jotka tätä toitottavat kritisoivat ihan yhtä lailla ihmisiä, jotka istuvat työkseen ruudun ääressä jopa kahdeksan tuntia päivässä.
Toivon siis, että esimerkiksi terveystiedon tunnilla tai terveystarkastuksessa keskityttäisiin enemmän siihen, mitä nuoren ruutuaika yleensä sisältää, eikä vain niihin numeroihin. Täten nuori voisi myös helpommin ymmärtää, miten voisi mahdollista ongelmaa lähteä korjaamaan, eikä tuntisi välttämättä oloaan niin tuomituksi.
Neea Ovaska
Viialan yhtenäiskoulu, 8B
