Isät ovat opettaneet käytännön taitoja ja asennetta elämään – Akaan Seudun lukijat antavat isilleen arvosanaksi täyden kympin

Akaan Seutu kysyi lukijoiltaan, mitä he ovat oppineet omilta isiltään. Vastauksia saapui kolmekymmentä. Usein isältä on opittu käytännön taitoja, mutta myös asennetta elämää ja toisia ihmisiä kohtaan.

Kysyimme lukijoilta myös, minkä arvosanan he antaisivat isilleen. Tähän kysymykseen saatujen vastausten perusteella Akaan Seudun lukijoiden isät ovat täyden kympin isiä. Tästä arvosanalinjasta poikkesi vain yksi vastaaja, joka halusi antaa isälleen korkeimman arvosanan lisäksi myös papukaijamerkin.

Ainakin seuraavia taitoja Akaan Seudun lukijat ovat oppineet omalta isältään:

Ole nuuka.

Isoin oppi, nyt jo edesmenneeltä isältäni oli se kun hän aina sanoi: tee vaikka kuinka vähän, mutta tee se kunnolla.

Kuinka maansiirtokoneita ajetaan.

Montakin oppia olen aikanaan saanut, mutta usein muistuu mieleeni seuraava: Muista pitää lippu korkealla. Tämä sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Isä mä en osaa tätä, johon isä sanoi, että sitten harjoitellaan.

Isältä olen oppinut, että olen aina heikomman puolella. Hän on humaani maailmanparantaja, mitä arvostan hänessä suuresti.

Työnteon ja ihmisten kunnioittamisen.

Älä ikinä tapa itseäsi.

Maailmassa tulee aina olemaan muutoksia. Ainoa asia, mihin voi vaikuttaa on se, miten suhtautuu muutoksiin.

Isä on opettanut näkemään kauneutta ja taidetta ihan tavallisissakin ympärillä olevissa asioissa.

Hyväksymisen ja suvaitsemisen taidon isä osasi ja sitä hänen mallinsa mukaan opettelen itsekin. Vaikka miten olisi mokannut, niin isältä riitti ymmärrystä ja aikaa kuunnella.

Positiivisuuden ja ihmisistä välittämisen taidon. Isäni oli myös ahkera ja se taito kulkee meillä suvussa.

Autojen korjauksen.

Huumorintaju ja hassuttelu. Toisten arvostaminen.

Saunan lämmitys ja tulen sytyttäminen, arvosana 10.

Pysy varjossa niin kauan kuin pystyt.

Kaikki järjestyy.

Isälle täydet 10 pistettä ja papukaijamerkki!

Perhe on tärkein! Isäni tukee aina perheen ja suvun yhteydenpitoa.

Isälleni tyypillistä oli se, että hän lähti välittömästi apua pyytävän peesiin, eli tekisi sen välittömästi. Siinä omatkin työt jäivät usein odottamaan.

Isäni kunniatehtävä oli aina vaihtaa autooni renkaat. Oikea pelisilmä, tilannetaju ja huumorintaju oli parasta isässäni, josta annan täydet kymmenen pistettä korkeammalla kiitoksella. Siinä on elämänviisautta, käytännön taitoa, rakkautta ja asennetta, josta on syytä ottaa opiksensa.

Kotona on ovi aina auki.

Kun onnistut, älä odota muilta kiitosta, vaan muista aina kiittää itse itseäsi.

Opin nylkemään ahvenia ja teroittamaan veitset kovasimella.

Rehellisyys kannattaa ja kaikkien tasavertaisen kohtelun. Vaikka isäni kuoli ollessani jo parikymppinen, opit kulkevat mukana.

Rehellisyys toisia ihmisiä kohtaan.

Mitä tahansa tulevaisuudessa oletkin, tee työsi aina hyvin.

”Se mihin ryhdyt ja mitä teet, tee se kunnolla. Ole luottamuksen arvoinen.”

Tee työsi niin, että kehtaat sanoa tehneesi sen.

Isäni joutui ottamaan vanhempana poikana talosta ja perheestä isän roolin jo viisivuotiaana, kun hänen oma isänsä kuoli. Äitinsä eli mummuni pani hänet jo silloin hevosen ohjaimiin. Pitkän saran hän on siis joutunut vetämään elämänsä aikana sotavuosine kaikkineen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?