Lentävät morsiamet
Viialan teatterin ensi-ilta 29.10.2021
Ohjaus Arto Mantela
Ranskalaisen näytelmäkirjailija Marc Camolettin kirjoittama komedia Lentävät morsiamet oli valtaisa menestys Lontoossa. Ensi-illan jälkeen vuonna 1962 sitä näyteltiin seitsemän vuotta 2000 kertaa.
Samantyyppisiä kamarikomedioita on kirjoitettu ja näytelty lukemattomissa teattereissa ympäri Suomen. Päähenkilön luoma kudelma alkaa purkautua uhkaavasti, kunnes vyyhti lopulta saadaan kasaan ja onnelliseen loppuun.
Tässä komediassa Bernard (Teemu Polakovski) on kehittänyt mielestään täydellisen menetelmän pitää haaremia kolmen lentoemännän kanssa. Lentoaikataulut ja -reitit on kirjattu tarkasti muistiin, joten Bernard voi rauhassa leikkiä umpirakastunutta jokaisen kanssa vuorollaan. Kun yksi lähtee lennolleen, toinen on jo tulossa kentältä autuaan tietämättömänä sulhonsa metkuista.
Kotiapulainen Berthe (Hanna Koppanen) on mukana isäntänsä juonissa parhaansa mukaan. Hän huolehtii siitä, että Bernard muistaa kellonajat, vaihtaa liinavaatteet seuraavaa tulijaa varten ja oikean valokuvan työpöydälle. Hän laatii ruokalistat kulloisenkin rakastajattaren mieltymysten mukaan. Ranskalaiselle Jaquelinelle (Marika Mantonen),saksalaiselle Judithille (Manta Nieminen) ja amerikkalaiselle Janetillle (Anniina Tapioharju) pitää tietenkin tarjota maalleen tyypillinen päivällinen.
Bernardin ystävä Robert (JP Ussa) saapuu kyläilemään, saa yhden huoneen käyttöönsä ja Bernard paljastaa pettämättömän menetelmänsä viettää hulvatonta elämää kolmen naisen kanssa. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin Strömsössä. Kuinka ollakaan säiden haltija on joskus oikullinen, ja lentoaikataulut menevät uusiksi. Sen jälkeen riittää selityksiä, joista Bernard ei yksin selviä.
Berthe ja Robert eivät voi jäädä sivustakatsojiksi vaan ovat mukana juonessa. Sitten mennäänkin farssityyppisesti ovista sisään ja ulos kunnes kaverukset selviävät kuin koira veräjästä.
Kun esitetään komediaa tai farssia eikä yleisö reagoi toivotulla tavalla eli nauramalla, jokin keskeinen näytelmän elementti ei toimi. Yksi syy siihen, että tämänkertainen Lentävät morsiamet ei riemunkiljahduksia synnyttänyt, voi olla se, että tällaisia näytelmiä on suollettu viime vuosina tukuittain.
Onkohan niin, että tässä näytelmässä tekstin käänteet ovat aikansa eläneitä, eivätkä enää toimi tässä hetkessä? Morsiamien kansallisuuksien omien tunnuspiirteitä on kyllä tuotu esiin, mutta niiden näytteleminen jää kliseiseksi. Takariviin tuijottaminen ei ole kovin tehokas roolikeino. Jotenkin pakonomaista näyttelemistä nähtiin, ikään kuin vauhtia pitää olla, jolloin ilmaisun herkkyys kärsii. Henkselien jatkuva venyttele tehokeinona menettää pian tehonsa.
Viialassa on taitavia näyttelijöitä myös tässä esityksessä. Tekstin rytmityksessä oltiin mukana, mutta myös kehon kielellä tehdyt tauot olisivat erinomaisia tehokeinoja. Hanna Koppanen erottui muiden joukosta luontevimman roolin tehneenä. Puvustus oli taas kerran erinomainen, lavastus toimii ja musiikki on oikeaan aikakauteen johdattava.
Lasse Kanerva
