Ensimmäinen Akaa Pride järjestetään ensi kesänä. Heinäkuun 9. päivänä Toijalan torilla järjestettävä Akaa Pride on lajissaan harvinaisuus eteläisellä Pirkanmaalla. Valkeakosken kaupunki järjesti viime kesänä pride-liputuksen, mutta nyt tulossa on kokonainen tapahtuma. Se tapahtuma on ongelma monelle. Akaan Seudun viime viikolla julkaisema uutinen Akaa Pride -tapahtuman järjestämisestä sai aikaan aktiivisen keskustelun Akaalaiset-ryhmässä Facebookissa. Kannustavien kommenttien lisäksi keskustelussa muun muassa suunniteltiin kaupungista poistumista tapahtuman ajaksi.
Pride-tapahtumista tai niihin osallistuvista henkilöistä kirjoitettaessa keskustelu kiertyy usein sen ympärille, mitä näiden henkilöiden makuuhuoneessa tapahtuu. Hyvin harvoin heterosuhteessa elävien makuuhuoneeseen kukaan tulee katsomaan, mitä heteroparin makuuhuoneessa tapahtuu ja tuomitsemaan näkemäänsä. Miksi siis erilaisissa suhteissa elävien tekemisiä pitäisi arvioida jotenkin toisilla standardeilla ja miksi heidän makuuhuoneessaan tapahtuvia asioita pitäisi tuomita eri tavalla?
Miksi erilaisista seksuaalisuuden muodoista käytävän keskustelun edes pitäisi aina jämähtää seksuaalisuuteen? Voisiko ilmeisin selitys olla se, että muutkin kuin heterot ovat tätä yhtä asiaa lukuun ottamatta aivan tavallisia ihmisiä, eikä heissä ole mitään muuta taivasteltavaa?
Käännetään asetelma hetkeksi toisin päin. Mitäpä jos heterosuhteessa elävien makuuhuoneeseen tultaisiin hämmästelemään ja tuomitsemaan? Jos heteroiden pitäisi elää piilossa? Eikö se tuntuisi väärältä? Jos ei saisi olla oma itsensä ja elää vapaana ja hyväksyttynä yhteisön jäsenenä? Jos pitäisi joko piiloutua tai teeskennellä jotakin muuta kuin mitä todellisuudessa on. Tästä tuskin olisi enää pitkä matka siihen, että heterot alkaisivat vaatia itselleen oikeutta toteuttaa itseään vapaasti ja julkisesti.
Vaihdetaan vielä näkökulmaa. Yritetään keksiä, miten se on valtaväestöltä pois, jos vähemmistöön kuuluva saa olla oma itsensä. Mitä valtaväestöllä on vähemmän tai mikä muuttuu huonommaksi, jos vähemmistöönkin kuuluvat ihmiset saisivat olla ja elää kuten haluavat? Luultavasti kenellekään ei tule yhtään esimerkkiä mieleen.
Yksi sukupuolivähemmistöjen sortamiseen käytetty peruste on lasten etu. Halutaan suojella lapsia. Entä jos myönnetään, että osa niistä suojeltavista lapsistakin kuuluu vähemmistöön? Jos huomataan, että vähemmistöjen vapautumisen vastustaminen saattaakin olla oman lapsen vastustamista? Avaisiko se ajatteluamme sallimaan erilaisuutta?
Jääkö lopulta selitykseksi vähemmistöjen vapautumisen vastustamiselle vain se, että he ovat erilaisia kuin me? Onko se kovin kestävä peruste?
Onneksi omia kantojaan voi aina harkita uudelleen ja niin kokiessaan myös muuttaa mielipiteitään. Jos tämä kirjoitus sai vanhat ajatuksesi liikahtamaan kohdiltaan ja ajattelun liikkeelle, anna ajatusten sinkoilla ja katso, minne ajatustyö sinut lopulta vie. Sinulla on siihen vapaus, eikä sitä tarvitse tehdä keneltäkään piilossa.
