Syksyn tuoksut ovat voimakkaita. Jo elokuun aamuissa voi aistia ensimmäiset tuoksut, joista aavistaa syksyn saapuvan. Kosteassa syksyisessä metsässä on oma tuoksunsa. Maahan pudonneet lehdet ja omenat tuoksuvat omaa tuoksuaan, joka kuvaa myös luonnon kiertokulkua. Nyt on luonnossa aika kesäisten kasvien kuolla ja maatua.
Tuoksut jäävät meille vahvasti muistiin. Hajuaistilla on merkittävä roolinsa siinä, miten asiat, paikat ja tunnelmat jäävät muistijäljiksi mieliimme vuosienkin takaa. Ajattelepa vain, miltä koti tai mummola tuoksuu. Korvapuustin tuoksu nostaa mieleemme todennäköisesti hyvin myönteisiä muistoja. Kanelintuoksu taas yhdistyy jouluun ja joulumuistoihin, useimmiten myönteisenä muistona sekin.
Myös Raamatussa tuoksuilla on merkityksensä. Muistamme, että vastasyntynyt Jeesus sai tietäjiltä lahjaksi kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Näistä kaksi jälkimmäistä olivat tuoksuaineita. Suitsuke, jota Jeesus sai lahjaksi, oli itse asiassa tuon ajan maailmassa kilohinnaltaan kultaakin kalliimpaa. Kun tuona aikana laboratoriot eivät valmistaneet keinotekoisia tuoksuja, kuten meille nykyään, luonnon omat tuoksuaineet olivat ylellisyyttä ja aarteita.
On kerrottu, että maailman parasta suitsuketta saatiin jo Jeesuksen aikaan nykyisten Omanin ja Jemenin raja-alueilta. Suitsuke on pihkaa, jonka tuoksu saatiin esiin joko kuumentamalla tai liottamalla sitä esimerkiksi öljyyn tai voiteisiin.
Raamatussa on muitakin mainintoja, joissa Jeesuksen elämään yhdistyvät tuoksuaineet. Fariseuksen kodissa vierailleen Jeesuksen luo tuli syntinen nainen. Hän pesi Jeesuksen jalat kyynelillään, kuivasi ne hiuksillaan ja voiteli vielä tuoksuvalla öljyllä. Eräänä ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset riensivät Jeesuksen haudalle mukanaan purkit tuoksuöljyä. He olisivat halunneet voidella tuoksuvilla öljyillään Jeesuksen ruumiin. Se oli tuon ajan viimeinen palvelus rakkaalle ihmiselle.
Ehkä kaikkein puhuttelevin kohta Raamatussa, jossa tuoksulla on erityinen merkityksensä, on Iisakin ja hänen poikiensa Esaun ja Jaakobin kertomus petoksesta. Kun Jaakob halusi saada isoveljeltään Esaulta itselleen esikoispojan aseman, hän turvautui lopulta petollisiin keinoihin.
Sokeutunut Iisak ei enää kyennyt katseellaan tunnistamaan, kumpi pojista tuli hakemaan esikoispojan siunausta. Niinpä Jaakob pukeutui vilpillisesti isoveljensä vaatteisiin. Ja kun isä Iisak haistoi poikansa Esaun tuoksun Jaakobin päällä olleista vaatteista, Iisak luuli Esaun olevan luonaan ja antoi siunauksensa. Iisak aivan erityisesti muisti Esaun tuoksua, kun hän sanoi: ”Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut.” Petos onnistui, ja esikoisaseman siunauksen sai siis Jaakob.
Tuoksu leviää ympäristöönsä ja jättää meihin muistijälkiä. Paavali kuvasi kristittyjen olevan Kristuksen tuoksu. Paavalin ajatuksena oli, että Kristuksen seuraajien on levittäydyttävä ympäristöönsä, jätettävä hyviä jälkiä ja muistoja.
Syksyinen luonto kertoo tuoksullaan Jumalasta, kaiken Luojasta. Kaikki maan päällä palautuu lopulta Luojan luomisvoimaan. Kaikessa siis lopulta tuoksuu Jumalan luomistyö ja siunaus.
Leena Sorsa
Kirjoittaja on Kylmäkosken kappalainen
