Robottinavetta tuottaa ja vaatii päivystystä kellon ympäri – ”Selkä pääsee vähemmällä, mutta jos ilmoitus tulee niin navetalle pitää lähteä mihin aikaan vaan”

Mielikuva automatisoidusta navetasta saattaa olla sellainen, että koneet hoitavat lehmät ja tuottaja nostaa jalat pöydälle. Markus Kivirannan viisi vuotta toimineessa, pitkälle automatisoidussa navetassa tilanne ei ole tällainen. Kun tuotanto pyörii kellon ympäri, voidaan ihmistäkin tarvita mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

– Päivystys pitää olla jatkuvasti. Tuottajan selkä pääsee tässä vähemmällä, mutta jos tulee joku hälytys, niin kyllä täällä joutuu käymään toisinaan yölläkin. Pikkuhälytysten aiheet olen karsinut järjestelmästä pois, Kiviranta kertoo.

Lypsyt lehmän aikataulujen mukaan

Nykyaikaisessa navetassa on pyritty mukailemaan nautojen luontaista käyttäytymistä. Esimerkiksi lypsy tapahtuu silloin, kun lehmästä siltä tuntuu.

– Täällä ne vapaasti saa mennä ja käydä lypsyllä ja syödä eli tämä vähän vastaa lehmän luonnollista liikkumista, Kiviranta kertoo.

Modernissa navetassa eläimet saavat valita mieluisimman vapaan makuuparren. Asukkaat makaavat suurimman osan vuorokaudesta turpeella kuivitetussa ja pehmustetussa parressa. Makuulla maito tehdään, kuuluu vanha sanontakin.

– Lehmien paikka on parressa, Puuha-Peten valtakuntaa on käytävät, Kiviranta viittaa automatisoituun lannansiivousrobottiinsa.

Automatisoitu lannan siivous on yksi esimerkki digitalisoidusta navetasta. Käytävät ovat betonista valettua ritiläpalkkia, jonka läpi lehmien lanta valuu. Sen, mikä ei lattian läpi itsestään valu, Puuha-Pete käy työntämässä rei’istä läpi.

– Lantakuilua myöten lanta päätyy kokoojakuiluun ja sitä pitkin isompaan lietesäiliöön pihalla. Automatiikka huolehtii siitä, Kivirannan tilan robotiikan toimittaut Perttu Pohjola NHKDairy Oy:stä muistuttaa.

– Puhelimella sitä Puuha-Peteä ja lypsyrobottiakin ohjataan. Aina on kännykkä kädessä täällä, se on tärkein työkalu, Kiviranta kertoo.

Kahden lypsyrobotin voimalla

Kivirannan tilalla on noin 150 lehmää. Vielä kuutisen vuotta sitten Kivirannalla oli 24 lehmää. Ne lypsettiin perinteisellä lypsykoneella. Tällaista navetanpitoa Kiviranta ehti harjoittaa viitisentoista vuotta.

– Vanhassa ei ollut minkäännäköistä tietotekniikkaa. Sitten tuli tilanne, että joko lehmät pois kaikki taikka tämmöinen uusi pytinki. Kyllä tähän ratkaisuun tyytyväinen olen, että kannatti tehdä, Kiviranta toteaa.

Uusi navetta on ollut käytössä viisi vuotta. Navetassa toimii kaksi lypsyrobottia. Molemmat lypsävät noin 60 lehmää automaattisesti. Lehmä kävelee lypsyrobottiin silloin kuin siitä itsestään siltä tuntuu. Jokainen eläin käy lypsyllä noin kolme kertaa päivässä. Lypsylaitteiston ansiosta jokaisen lehmän tuotos- ja terveystietoja päästään tarkastelemaan yksilöllisesti. Robotiikka mittaa myös eläinten syömis- ja märehtimisaktiivisuutta. Automatiikka antaa mahdollisuuden myös hedelmällisyyden seurantaan.

– Lehmillä on kaulassa tunnistinpanta. Siitä lypsyrobotti tunnistaa lehmän ja onko sillä lypsylupa ja kaiken muunkin tiedon, mitä lehmästä on koneelle laitettu, Kiviranta kuvaa.

Lypsylupaa ei ole, jos lehmä on juuri käynyt lypsettävänä. Kolme lypsyä vuorokaudessa on optimaalista. Neljä-viisikin lypsyä vuorokaudessa on mahdollista, jos maitoa tulee paljon. Robotti osaa lypsää eri lehmät eri tavalla.

– Jos on vaikka kolmivetiminen lehmä, robotti lypsää vain kolmea vedintä, Kiviranta jatkaa.

– Kaikille lehmille on myös optimoidut ruokailut. Jos robotti tunnistaa, että lehmä lypsää vaikka 30 kiloa päivässä, laitteisto alkaa nostaa automaattisesti väkirehun määrää. Koneelle on myös syötetty maidon hinta ja rehun hinta. Silloin järjestelmän algoritmi, että onko kannattavaa antaa lisärehua vai ei, Pohjola kertoo.

Robotti osaa myös säätää utareiden esikäsittelyajat automaattisesti. Tämän tarkoitus on optimoida maidon heruminen ja virtausnopeus, jotta robotin käyttö olisi mahdollisimman tehokasta.

– Silloin saadaan enemmän eläimiä lypsettyä yhdellä robotilla, Pohjola jatkaa.

Tuottajalle jää päätöksenteko

Yksi robotti pystyy tekemään jopa 200 lypsyä vuorokaudessa. Jokainen lypsytapahtuma jää myös järjestelmän muistiin, kuten moni muukin tieto.

– Voin sanoa, että viiden vuoden jälkeen en edes tiedä, mitä kaikkia käppyröitä siellä on, Kiviranta tiivistää.

– Kyllä tuottajan tehtävä alkaa olla kokonaisuuden seuranta eikä voi olla liikaa jossain yksityiskohdassa kiinni. Tilaneuvonnan palveluissa on niitä ihmisiä, jotka on erikoistuneet juuri tiettyyn kaavioon ja tuottajalle jää päätöksenteko, Pohjola sanoo.

Kuten muukin tietotekniikka, digitalisoitu robottinavettakin kehittyy jatkuvasti. Viimeistään vuoden vaihteessa Kivirannan tilallakin otetaan käyttöön uusi tuotannonhallintajärjestelmä. Sen algoritmi optimoi kaikkia asioita, mitä navetassa tapahtuu. Ohjelmisto antaa joka päivä informaatiota. Se esimerkiksi kertoo, jos jokin eläin on viisi euroa miinuksella tuottamansa maidon ja syömänsä rehun suhteen.

Lypsyrobotti osaa paitsi optimoida lehmien ruokinnan, myös tunnistaa lypsämänsä maidon laadun. Kun maitoa alkaa herua, robotti testaa valon johtavuuden avulla, paljonko maidossa on soluja. Jos valkosoluja on liikaa, robotti erottelee maidon erotteluastiaan eikä huonolaatuinen maito pääse maitotankkiin.

Tehokkuus ei estä vapautta

Robottinavetan tuotannon tehokkuus ei estä lehmien vapautta ja liikkumista, Pohjola kertoo.

– Lypsyrobotti ei rajoita eläimen liikkeitä. Eläin saa liikkua edestakaisin ollessaan lypsyrobotissa ja robotin käsivarsi seuraa sitä. Robotissa eläin saa myös rehua, jolloin lypsykäynti on positiivinen kokemus, Pohjola näkee.

Robottien käyttö vaatii osaamista, ymmärrystä ja koulutusta myös tilanväeltä.

– Ei ihan riitä, että tuodaan koneet tuohon ja sitten alkaa tapahtua, Pohjola kertoo.

– Tämä on nykyaikainen, tämän päivän navetta. En palaisi takaisin siihen entiseen, Kiviranta tiivistää.