Vanhustenviikko alkoi lokakuun kolmantena päivänä. Samalla vietettiin Vanhustenpäivää. Harva varmaankaan tietää, että Vanhustyön keskusliiton käynnistämät Vanhustenviikko ja -päivä ovat maassamme pisimpään juhlittuja valtakunnallisia teematapahtumia. Vanhustenpäivän historia yltää vuoteen 1954, josta lähtien sitä on vietetty lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina.
Vanhuksilla on siis oma viikko, mutta keitä vanhukset oikeastaan ovat? Onko tällaista ikäryhmää edes olemassa, ja jos on, minkä ikäiset siihen ryhmään kuuluvat? Kun elämä jaotellaan eri vaiheisiin, puhutaan tavallisesti lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta sekä vanhuudesta. Kun näitä määritelmiä tarkennetaan lisäämällä määritelmiin ikävuodet, joista eri vaiheet koostuvat, huomataan vanhuusvuosilla usein tarkoitettavan kymmenien vuosien jaksoa ihmisen elämässä. Niin pitkään aikaan mahtuu lukemattomissa erilaisissa elämäntilanteissa ja -vaiheissa olevia ihmisiä, joita ei varmasti voida niputtaa yhden termin alle. Aktiivisten elinvuosien määrä näyttää olevan lähes jatkuvassa kasvussa, mikä entisestään hämärtää vanhuuden määritelmää. Vuoden 2021 seitsemänkymppinen on melko erilainen kuin saman ikäinen vaikkapa 30 vuotta sitten, joten tuskin heistä sopii puhua samoilla termeilläkään.
Sen sijaan että se pitkä elämänvaihe, jota usein nimitetään vanhuudeksi, voitaisiin yhdistää yhden termin alle ja tuossa laajassa elämänvaiheessa olevat ihmiset määritellä yhdeksi ryhmäksi, vanhuksiksi, pitäisi määrittelyn olla paljon hienosyisempi. Paitsi että puhutaan vuosikymmenien aikajänteestä, eri yksilöt myös voivat elää seniorivuosiaan eri tavalla. Sohvaperuna ja kestävyysurheilija kuuluvat nelikymppisinä selvästi eri heimoihin, joten miten voisimme vetää senioritkaan yhden, määrittävän vanhus-termin alle?
Kokemuksemme ja tekemisemme elämän polulla muokkaavat meitä, eikä ole myöskään mahdollista määrittää sellaista hetkeä, jona vanhuuteen sopeutuminen tulisi aloittaa. Ikääntyminen on läsnä joka päivä ja elämä on tavallaan myös hyvään vanhuuteen valmistautumista. Mitä varhemmassa vaiheessa omia seniorivuosiaan alkaa miettiä ja elää sen mukaisesti, sitä suuremmalla todennäköisyydellä saa viettää nuo edessä olevat vuodet ehjemmässä kehossa ja miellyttävämmin. Kaikkeen ei toki ole elämäntapojaan vahtimalla mahdollista varautua.
Vaikka vanhuus ei ala mistään tietystä hetkestä eikä ole selvästi tunnistettava elämänvaihe, liittyy ikääntymiseen kuitenkin muutoksia ja rajapyykkejä, joiden kohdalla ihminen usein pysähtyy miettimään asiaa. Eläkkeelle siirtyminen saattaa olla yksi sellainen. Jos käsitys omasta itsestä on vahvasti työsidonnainen, voi eläkepäivien alku olla melkoinen muutos. Silloin se voi ehkä samalla toimia myös yhtenä niistä hetkistä, jolloin tulee miettiä vanhuuteen valmistautumista. Hyvin harva tänä päivänä määrittelee eläköityvää vanhukseksi, joten vielä töiden loppuessakin ehtii varmasti miettiä, miten edessä siintävään vanhuuteen valmistautuu.
Tämän pohdinnan valossa vanhuus ei näytä ollenkaan selkeältä asialta. Yksi asia vanhuudessa kuitenkin on varmaa. Useimmat meistä saavat kokea sen. Sen alkamisajankohta on epäselvä, kehon sallimissa rajoissa voimme viettää sen lähes kuten haluamme. Mutta tulossa se on. Ajatus saattaa tuntua työikäisestä ahdistavalta, mutta mitä nopeammin realiteetin havaitsee ja hyväksyy, sitä nopeammin siihen pääsee sopeutumaan. Kuten tämän kirjoituksen alkupuolella todettiin, ikääntyminen on läsnä joka päivä ja elämä on tavallaan myös hyvään vanhuuteen valmistautumista.
