Koko elämä on kuin matkantekoa. Aika kulkee vain eteenpäin. Meillä on vain tämä hetki, nykyhetki. On hyvä muistaa, että kaikki mitä tapahtuu, tapahtuu tässä hetkessä. Elämme menneisyyden ja tulevaisuuden leikkauspisteessä. Kaikki mitä pelkäämme, odotamme ja toivomme, tapahtuu nyt. Kaiken sen mitä on tapahtunut aiemmin, muistamme nyt. Kaiken sen mitä tapahtuu tulevaisuudessa, toivomme ja odotamme nyt. Tässä ajassa havaitsemme tästä kaikesta vain palasen. Kaikki elämämme ainekset ja tapahtumat yhdistyvät kaikesta tästä aineistosta käsin koko elämämme kattavaksi kertomukseksi – elämäntarinaksemme.
Syksyn saavuttua moni meistä toivoo ja luottaa siihen, että koronaepidemia rajoituksineen viimein väistyy ja elämään syntyy uusi normaali. Uuteen normaaliin kuuluu todennäköisesti mahdollisuus vapauteen. Vapaus liikkua, kokoontua yhteen ja tehdä työtä lähellä ihmistä. Toivo vapaudesta on melko realistinen, ja sillä on useita henkilökohtaisia merkityksiä. Voisiko syksyn toivoa edustaa myös toivo saada kokea yhteyttä, jonka kautta luottamus ja kokemus elämän rikkaudesta ja merkityksellisyydestä voisi vahvistua?
Syksyn arjen kiireiden alettua saatamme toisinaan kokea omat taakkamme mahdottomana. Arjessa edessämme on välillä monenlaista kivikkoa ja juurakkoa, joiden läpi täytyisi elämän polkua kulkea. Siksi tuntuu hyvältä, kun Jeesus sanoo ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
Uskossa Jumalaan saamme luottaa elämän monenlaisten taakkojen painaessa mieltä elämän rosoisilla ja kivikkoisilla poluilla, että meidän ei tarvitse selvitä yksin. Tässä monin tavoin rikkinäisessä ja vajavaisessa maailmassa meille on tarjolla yhteys, joka kestää. Uskossa Kristukseen voimme luottaa siihen, että rinnallamme kulkee toinen taakkaamme jakamassa. Taakkamme muokkaavat elämämme kertomusta tehden siitä meidän näköisemme.
Kaikenlaisten taakkojen keskellä ja uhkakuvien edessä voimme kuitenkin pitää kiinni muutoksen toivosta ja toivottavasta tulevaisuudesta. Toivo merkitsee rohkaisua luottamukseen ja uskoon. Nykyinen elämänvaiheemme valmistaa meitä tulevaan. Syksyn tuulien tuiverrus valmistaa meitä talveen, talvi tekee tilaa keväälle ja kevät tekee tietä kesälle. Olemmepa missä elämänvaiheessa tahansa, meitä valmistetaan seuraavaan. Silmut syksyisessä puussa ovat lupaus tulevasta talvesta ja keväästä. Kaikella on aikansa elämässä.
Uusia tuulia syksyyn toivottaen
Jaana Alasentie
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan seurakuntapastori ja diakonian työalavastaava
