Parisuhde- ja perheasioiden asiantuntija Liisa Välilä pitää välttämättömänä, että lapsi- ja lapsiperheasioita ruodittaessa pitäydyttäisiin juuri elettävässä ajassa. Kirkkohallituksessa kasvatus- ja perheasioiden parissa työskentelevä Välilä kannustaa 2020-luvun äitejä ja isiä kertomaan avoimesti heidän arkitodellisuudestaan. Välilän mukaan sukupolvien välinen kuilu voi hämärtää isovanhempien tai vanhempien ymmärrystä tässä ajassa perhettä perustavien tai perheenlisäystä hankkivien elämänpiirin realismista. Välilä kannustaa kaikkia ihmisiä kysymään lapsiperheiltä, miten teillä menee.
VauvaSuomi ry:n jäsen, teologian maisteri, pappi sekä pari- ja perhepsykoterapeutti Liisa Välilä on aina rakastanut vauvoja, ja siksi hänestä on ilo tehdä työtä perheiden kanssa. Perhetyösarkaa hän on kyntänyt runsaan 30 vuoden ajan, nykyään parisuhde- ja perheasioiden asiantuntijana Kirkkohallituksessa.
Välilä huomauttaa, että juuri tämä viikko on erityisen puhutteleva teemapäivien vinkkelistä lapsien ja lapsiperheiden suhteen. Torstaina 23. syyskuuta vietetään jo kymmenennen kerran kuolleiden lasten päivää. Kuolleiden lasten muistopäivä sai alkunsa vuonna 2010 lapsensa menettäneiden vanhempien aloitteesta. Perjantaina 24. syyskuuta järjestetään viidennen kerran kansallinen vauvan päivä, joka on VauvaSuomi ry:n tempaus. Yhdistys toimii vauvojen yhteiskunnallisen vaikuttamisen etujärjestönä.
Liisa Välilä ilmoittautuu heti kättelyssä onnelliseksi mummoksi. Hän on aktiivisesti osallisena vuoden ja kolmen kuukauden ikäisen Elsa-tytön maailmassa.
– Olemme eläneet vuoden 2019 maaliskuusta lähtien koronapandemian seurauksena kovinkin poikkeuksellisissa oloissa. Epätavallinen aika on koskettanut erityisesti perheiden yhteyttä. Isovanhemmat eivät ole voineet tavata normaalisti lapsiaan ja lastenlapsiaan. Niin äidit kuin isät sekä mummot ja vaarit ovat kokeneet vahvaa yksinäisyyttä, Välilä jatkaa.
Välilä nostaa lisäksi esille sukupolvien ketjun, ja sen mukanaan tuomat ilot sekä surut. Nimittäin kaikissa perhekunnissa isovanhempien ja heidän lastensa perheiden asiat eivät solju hyvässä hengessä eteenpäin. On olemassa mummoja ja vaareja, jotka puuttuvat liikaakin lastensa perheiden arkeen, ja vastaavasti on isoäitejä ja isoisiä, jotka eivät ole minkäänlaisissa yhteyksissä.
– Soisinkin, että perhe- ja sukuyhteyden arvo nähtäisiin mahdollisimman monissa ihmissuhteissa, ja että jokainen osapuoli rakentaisi sekä vaalisi yhteisymmärrystä.
Välilä korostaa, että maailma laukkaa koko ajan eteenpäin. Ajat, jolloin naiset lähtivät lehmien lypsyltä suoraan synnyttämään, ovat arvokasta historiaa, ei 2020-luvun realismia.
– Kansakuntamme on tiedostettava todellisuus, jossa tämän ajan lapsiperheet elävät. Tähän jokainen ihminen saa helposti realistisia vastauksia, kun tekee avoimia kysymyksiä äideille, isille, vanhemmille. Miten menee? Mitä toivoisit? Tarvitsetko apua?
Välilä toivoo, että yhteiskunnassamme keskusteltaisiin myös kipeästä aiheesta, joka kumpuaa niistä naisista ja miehistä, jotka eivät vauva- ja lapsirakkaudestaan ja -halustaan huolimatta saa pienokaista.
– Lapsiin liittyvä asioiden kirjo on erittäin laaja. Me jokainen kannamme omassa elämässämme tietyllä tavalla vauvavaihdetta koko ajan. Lapsiasia ei ole blankoasia, tyhjä sivu elämässämme.
”Arvo ei ollutkaan matkassa”
Liisa Välilä on juuri lukenut Helsingin Sanomista mieluisan sivun mittaisen uutisen. Siinä kuvataan iloista yllätystä, jossa Suomi elää jonkinlaista vauvabuumia kansainvälisestikin tarkasteltuna.
Välilä tunnistaa yhteiskunnassamme muitakin tervetulleita merkkejä siitä, että ihmiset huomaavat lapsien olevan ilo ja rikkaus. Tällaiselle arvosuuntaukselle hän toivoo pitkää ikää.
– Nyt voimme lukea lehtihaastatteluja, joissa vanhemmiksi tulleet henkilöt kertovat, ettei heidän elämänsisältönsä, arvomaailma ollutkaan suuresti odotetussa ulkomaanmatkassa tai tarkasti suunnitellussa urassa. Vauvan tuleminen elämään on muuttanut kaiken, muun muassa arvot.
– Ihmiset voivat katua monia asioita, esimerkiksi sitä, ettei aikanaan tullut vietetyksi riittävästi aikaa läheisten ja rakkaiden ihmisten kanssa. Tällainenkin pohdinta on terveellinen ja merkityksellinen.
Välilä teroittaa, että vanhemmat kasvattavat lapsiaan, mutta myös lapset kasvattavat vanhempiaan.
Hän on vakuuttunut, että ihmisten uudelleen löytämä kotoilu tuo tulevaisuudessa merkittävissä määrin hyvää.
– Juttu ei olekaan se, että pankkitilillä on rahaa. Juttu on se, että on turvallinen koti ja siellä läheiset, tärkeät ja rakkaat ihmiset.
Välilän mielestä maahanmuuttajaperheet ovatkin tervetullut muistutus siitä, että perhe on iso rikkaus.
Jokaiselle lapsiperheelle tukiperhe
Jokapäiväisessä työssään parisuhde- ja perheasioiden asiantuntijana Liisa Välilä on havahtunut tarpeeseen, että jokaisella lapsiperheellä on oltava tukiperhe. Hänen mukaansa esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvolat, seurakunnat tai vapaaehtoissektorin toimijat voisivat toimia tahoina, jotka tarjoaisivat tukiperheitä.
– Minusta tukiperhekäytäntö on niin tärkeä asia, että jo äidin ja pienokaisen, perheen synnytyslaitokselta poistuessa heiltä olisi selkeästi varmistettava, että tukiperhe on olemassa.
Välilä liputtaa myös modernin tekniikan puolesta, ja hän kannustaa äitejä ja isiä, kaikkia vanhempia asentamaan älypuhelimeensa kaveriäpin. Sen avulla esimerkiksi pienokaisen kanssa arkea elävät ihmiset voivat löytää vertaistukea, keskustelukumppaneita, lenkkiseuraa tai kaveria jumppaan. Välilän mukaan muun muassa Porvoon seurakunnat ovat valjastaneet käyttöönsä kaveriäpin.
– Jokaiselle ihmiselle on tärkeintä se, ettei hän jää yksin. Tämän takia jokaisella neuvolakäynnillä on ensisijaisen tärkeää, että vanhemmilta kysytään, onko heillä ystäviä. Tämä kysymys ja vastaus ovat tärkeitä siinä missä tiedot pienokaisen syömistavoista ja painonkehityksestä.
”Onpa ilo nähdä lapsiperhe”
Liisa Välilä iloitsee, että vauvaystävällinen Suomi viettää kansakuntana vauvan päivää.
– Siihen voi jokainen osallistua vaikkapa pysähtymällä vauvaperheen äärelle, kun sellainen vastaan tulee. Pieni kehu lapsesta ja perheestä on lämmin ja iloa tuova ele. Onpa ilo nähdä lapsiperhe -huudahdus tuo lapset ja perheet näkyviksi. Hyväksyvä katse ja sana on merkityksellinen, Välilä kannustaa.
Välilä muistuttaa, että arvostus näkyy ja välittyy ihmisten käyttäytymisestä, heidän asenteistaan.
– Haluan lisäksi nostaa esille aikamme moniarvoisuuden ja -ilmeisyyden. Lapsi on tervetullut hyvin monenlaisiin perheisiin. Lapsiperheiden laaja kirjo on kansallinen rikkautemme.
Yhdestä huomiostaan Välilä on suuresti kiitollinen.
– Kaikissa kulttuureissa, kun ihmiset kohtaavat vastasyntyneen, pienokaisen, lapsen, syntyy herkkä hetki. Siinä on läsnä pyhää.
Välilän mukaan suomalaiseen kulttuuriin kuuluu vahvasti, että koko kylä kasvattaa lapsia. Hän kannustaa suosimaan tätä yhteisöllisyyttä lujittavaa tapaa.
MATTI PULKKINEN
