Vuosia sitten 276 hengen laiva oli matkalla Roomaan. Reportteri kertoo: ”Moneen päivään emme nähneet aurinkoa emmekä tähtiä, ja kun myrsky yhä raivosi ankarana, menetimme lopulta kaiken toivon selvitä hengissä. Mutta silloin, kun emme pitkään aikaan olleet saaneet syödyksikään mitään, Paavali nousi toisten keskeltä ja sanoi: ’Miehet! Nyt kehotan teitä pysymään rohkealla mielin. Yksikään teistä ei menetä henkeään, ainoastaan laiva tuhoutuu. Viime yönä näet vierelläni seisoi sen Jumalan enkeli, jonka oma minä olen ja jota minä palvelen. Enkeli sanoi: ”Älä pelkää, Paavali. Sinä olet vielä seisova keisarin edessä, ja Jumala antaa sinulle sen lahjan, että myös matkatoverisi pelastuvat.” Pysykää siis rohkeina, miehet! Minä luotan Jumalaan ja uskon, että käy niin kuin minulle on sanottu’” (Ap. t. 27:18–26.)
Tänä päivänäkin joudumme rajumyrskyihin. Ne voivat olla tunnemyrskyjä, unelmien särkymisiä, fyysistä tuskaa, henkistä painetta tai taloudellista ahdinkoa. Joskus koemme, että olemme myrskyssä yksin, joku toinen kerta koko perhettä, yhteisöä, naapurustoa tai paikkakuntaa ravistellaan vastoinkäymisillä. Millaista myrskytuulta on sinun tai läheistesi elämässä? Meidän ei tarvitse pelästyä vaikeuksia tai syksyn alakulon aaltoja. Jumala rohkaisi Paavalia viestillä: ”Minulla on suunnitelma elämällesi. Sinä Jeesuksen oma, pysy rohkeana ja luota Jumalan sanaan!”
Luottamus Jumalaan näkyy valinnoissamme ja tavassamme elää. Adrianmerellä ajelehtivat näkivät, kuinka elämän epävarmuuksista huolimatta Paavali kiitti Jumalaa leivästä ja söi. Hänen esimerkkinsä rohkaisi muitakin syömään pitkän paaston ja pimeän jakson jälkeen. Uuden aamun sarastaessa Paavali maalasi ’toivon värejä taivaalle’ samalla kun aallot edelleen pauhasivat. Laivan ilmapiiri muuttui: toivo toi mukanaan elinvoimaa ja vahvisti yhteishenkeä.
Päivänvalossa laiva lähestyi rantaa, mutta haaksirikkoutui särkkään juuttuessaan. Sadanpäällikön käskystä uimataitoiset uivat ja muut suuntasivat rannalle kelluvien lankunpalasten varassa. Kaikki pääsivät onnellisesti maihin!
Elämä tuo hyvin usein yllättäviä mutkia matkaan. Kuitenkin luottamus Jumalan johdatukseen vie aina hyvään lopputulokseen. Muiden vankien tavoin Paavali joutui vedenvaraan myrskyisten aaltojen joukkoon. Ilmassa oli varmasti pelkoa ja kaaoksen tuntua. Jokaisen henkilön sydämessä oli kuitenkin toivo pelastuksesta – ja he toimivat sen mukaisesti! Mikä onnellinen lopputulos, kun koko joukko seisoi rannalla märkänä, mutta pelastuneena!
Tämän päivän elämän myrskyt saattavat särkeä meidänkin ”laivamme”; turvallisen arjen, unelmat tai elämän peruspilarit, terveyden, luottamuksen ihmisiin tai järjestelmiin. Jumala on varannut meille jokaiselle ’vedenvaraan jääneelle’ lupauksensa, joihin luottaen pääsemme aaltojen raivotessakin rannalle – Taivaankotiin. Tartu Raamatun lupauksiin! Ne kannattavat epävarman tulevaisuuden aalloillakin. Rohkaisen sinua myös tutustumaan läheisemmin Jeesukseen, joka on uskollisin ystävä elämän myrskyissä!
Siunattua syysmatkaa sinulle ja rakkaillesi!
Kaarina Villa
Kirjoittaja on Toijalan adventtiseurakunnan pastori
