Yksinäisyys on yksi isoimmista ongelmistamme. Tuntuu pahalta ajatella, miten monet meistä tänäänkin kaipaavat, että joku tulisi, huomaisi ja kysyisi edes jotain. Korona-aika on varmasti vielä lisännyt tätä yksinäisyyden tuskaa.
Yksinäisyyden ongelma on yhteinen. Yksinäisistä ihmisistä tulee ensimmäisenä mieleen eläkeläiset, jotka odottavat pitkät päivät ja viikot, että läheinen, lapsi tai lapsenlapsi soittaisi tai tulisi käymään. Moni työikäinen elää myös ilman ystävyyssuhteita. Kun perhettä ei ole, kaikki loma-ajat ja pitkät juhlapyhät tuntuvat kidutukselta. Myös nuorten maailmassa yksinäisyys on suuri ongelma. Luin äskettäin tutkimuksesta, jossa kerrottiin joka neljännen nuoren kärsivän yksinäisyydestä.
Miten yksinäisyys näkyy? Joku elää oikeasti ilman ystäviä, mutta toisilla uusi elämänvaihe, vaihtunut koulu, opiskelupaikka, työpaikka tai asuinpaikka muuttaa elämän arkea niin, että tunnet itsesi ulkopuoliseksi kaikesta. Ketään ei tunnu oikeasti kiinnostavan, kuka olet tai mitä teet.
Yksi ei hylkää. Suuren yksinäisyyden keskellä kannattaa avata Raamattu ja katsoa, mitä yksinäisille ihmisille tapahtuu: et olekaan yksin. Kun kaikki ovat menneet, joku onkin vielä paikalla, huomioiden ja rakastaen. Tuo joku on maailman kaikkeuden Luoja ja Herra, itse Jumala. Hän huomaa meidät, kun muut ovat menneet. Olet Hänelle rakas ja tärkeä.
Raamatussa 1. Kuningasten kirja kertoo luvussa 19 Eliaasta. Suuren voiton saanut profeetta lähtee peloissaan vainoojiaan pakoon. Hän ei luota Jumalaan, vaan kokee olevansa aivan yksin. Hän pakenee ja pysähtyy luolaan aivan yksin. Siellä hän kuulee Jumalan äänen kysyvän: Miksi olet täällä? Jumala ei ole hylännyt pelokasta profeettaa. Elia vastaa Jumalalle katkerana, miten hän on nähnyt vaivaa, mutta kaikki on mennyt pieleen. Hänet on jätetty aivan yksin ja hänet tapetaan eikä Jumala auta.
Jumala tulee yksinäisen luokse. Jumala pyytää Eliaa menemään luolan suulle. Hän lupaa tulla Eliaan luo. Elia menee luolan suulle ja nousee mahtava myrsky. Se käy Jumalan edellä, minkä jälkeen tulee maanjäristys, mutta Jumala ei tule vieläkään. Sitten Elia näkee tulen lieskoja, mutta vieläkään Jumala ei tule. Tämän kaiken jälkeen tulee hiljainen tuulen hyrinä ja Elia tietää, että nyt Jumala on täällä. Hän menee ulos, peittää kasvonsa ja odottaa. Jumala kysyi Eliaalta uudestaan, miksi olet täällä.
Yksinäinen ja väsynyt profeetta sai huomata, miten Jumala kohtasi hänet. Jumala kuunteli Eliaa, rohkaisi ja antoi Eliaalle uudet tehtävät. Profeetta sai jatkaa matkaansa Jumalan kanssa.
Sama viesti kuuluu tänään meille. Kaikkien myrskyjen jälkeen Jumala tulee luoksemme ja kohtaa meidät hiljaisessa tuulen hyrinässä kysyen, miksi olet täällä. Hänellä on meille parasta, hän tarjoaa toivoa ja rohkaisua. Hänellä on ihmisiä ympärillemme. Hän myös tarjoaa suurimman lahjan, armon, sillä taakkamme on kannettu Golgatan ristille ja meille on valmistettu pelastus. Meidän ei tarvitse olla yksin. Saamme kulkea yhdessä Jumalan huolenpidosta nauttien. Kohtaamme ihmisiä seurakunnassa. Meillä on toinen toisemme. Meillä on Jumala, joka kysyy, miksi olet täällä. Ja hän jatkaa: Tule, jatketaan matkaa yhdessä. Minä olen kanssasi.
Juha Heinonen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuutettu
