Järvensivun tilan pihaan kannattaa mennä varovasti. Tulijaa tervehtii ensimmäisenä uljas ja komea kalkkunakukko, joka pörhistelee sulkiaan. Pian kalkkunalaumaa kiertää bordercollie Viima, joka tilan emännän, Anu Anderssonin, lyhyiden ohjeiden mukaan johdattaa kalkkunat sivummalle.
Pihatossa ruokailevat ilta-auringossa naudat ja omassa karsinassaan lampaat – tosin ne pääsevät vapaasti pihaankin, jos huvittaa.
– No, meillä nyt on näitä eläimiä: kanoja, kalkkunoita, ankkoja, koiria, kissoja ja pupujakin. Aluksi oli kolme lammasta, mutta nyt niitä on 34 ja viisi hoitolammasta. Lähiruokapäivänä 11. syyskuuta niihin voi tulla tutustumaan. Suunnittelimme, että tasatunnein olisi paimennusnäytöksiä, joissa tilan paimenkoirat voisivat esitellä ankkojen, lampaiden ja kalkkunoiden paimennustaitojaan, kertoo edellispäivänä Simpeleeltä paimennuskisoista tullut Anu Andersson.
Saa halata ja paijata
Järvensivun tilalla Oriveden Vinkiällä eläimiä saa silittää ja halata. Pienet karitsat antavat siitä esimerkin. Ne piirittävät vieraan ja odottavat häntä sojossa rapsutusta.
– Koska olen myös hoitotyössä, haaveilen Green care -toiminnasta Järvensivun tilalla. Esimerkki voisi olla vaikka lammasretki tuonne kivimajalle. Siellä olisi mukava keittää nokipannukahvit samalla, kun koirat pitävät lampaat lähistöllä. Tai sitten lampaat tai koirat söisivät retkeläisten eväät, nauraa Andersson.
Myös leiri- ja terapiatoiminta sopisi luontoon tukeutuvaan hyvinvointipalveluun.
– Monesti vieraille on ollut jo elämys koskea eläimiin. Menemme tuonne aitaukseen eläinten keskelle ja niitä saa halailla. Nykyisin ihan maalla asuvillekin lapsille eläinten kohtaaminen on uutta ja mukava kokemus.
Omasta puodista tilan lihatuotteita
Maidontuotannosta Järvensivun tilalla luovuttiin tänä vuonna. Karjaa olisi pitänyt olla enemmän ja tilatkin olisivat vaatineet uudistamista. Nyt tilalla tuotetaan naudan- ja lampaanlihaa sekä pieniä määriä villaa.
Tuotteet myydään omassa tilapuodissa, jossa on myynnissä myös muiden valmistajien tuotteita, kuten jauhoja, suklaata, luonnonkosmetiikkaa ja käsintehtyjä koruja.
– Jonkin verran varaan vakioasiakkaiden tarpeisiin myös juustoja, mutta oman tilan maitotuotteita ei siis enää ole. Kesäisin puodista saa myös jäätelöä.
Kaikki tuotteet eivät ole ihan lähiseudulta, mutta Anu Andersson pitää silmät auki uusien tuotteiden varalta.
– Lähimylly on etsinnässä. Olisi kiva saada esimerkiksi jauhot jostain lähiseudulta. Valitsen tuotteet puotiin omien mieltymysten mukaan eli niitä tuotteita, joista itse pidän ja joista on hyviä kokemuksia.
Munienmyynti lisäisi paperityötä
Kanan- ja ankanmuniakin tilalla tuotetaan, mutta niitä ei riitä myyntiin asti. Lisäksi myyntiä rajoittavat säädökset estävät munien myynnin ilman erilaisia tarkastuksia ja lajittelua.
– Vaikka säädöksistä osa täyttyy jo muutenkin, toisi myynti lisää paperityötä. Kun käyn tilan ulkopuolella töissä, aikaa jäisi liian vähän. Haluan hoitaa eläimiä niin, ettei se ole pelkkää veden ja ruoan antamista. Eläimille pitää antaa aikaa, jotta ne voivat hyvin, muistuttaa Andersson.
Tilalla tehdään arvokasta työtä myös suomalaisten maatiais- ja alkuperäisrotujen säilyttämisessä. Pihatossa märehtivät naudat ovat länsisuomenkarjaa ja kyyttöjä. Tilan kanat taas ovat Alhon kantaa ja mukana säilyttämisohjelmassa.
